Sehr Schnell oli punk-ajan bändeistä oudoimpia. Pojat olivat varakkaista perheistä, mutta puhuivat ja lauloivat orjuuttavasta systeemistä, nuorten kahlitsemisesta ja kapinasta. Nuoret miehet olivat ristiriitatilanteessa. He eivät haaveilleet rahasta, koska olivat tottuneet siihen ja pohtivat ettei varallisuus tuo onnea ja autuutta. He puhuivat rehellisyydestä ja yhteisvastuunkannosta. He kapinoivat perheitään vastaan.

Kaikki alkoi soittamisen hauskuudesta. Ensiesiintyminen oli Töölön yhteiskoulun puurojuhlassa. Sitten oivallettiin, että oli aika tiedostaa. Kitaristi Adi (19 v), solisti Stressi (18), rumpali Max Hartmann (17) ja basisti Bass Fallos (16) pääsivät koulukeikkojen jälkeen Lepakon ja Helsingin keskustan Koiton raittiustalon punk-geimehin näyttämään lavakuntoaan, joskus myös ruskettunutta ylävartaloa ja nahkahousuja.

Nimensä vastaisesti Sehr Schnellin tyyli oli peruspunkkia hitaampi Orja-sinkun viitoittamilla airon vedoilla. Single kertoi vertauskuvallisesti ja ironisesti Rooman ajan kaaleriorjan arjesta. Bändi sai älykkömainetta kertoessaan yhdeksi esikuvaksekseen Veltto Virtasen. Bändi kapinoi niin yhteiskuntaa ja uskontoa kuin rock and rollia vastaan.

Sehr Schnell levytti ensisinkkunsa Orja / muukalainen Love Recorsille 1978. Singlet Vaihda vapaalle / 1979 ja Neuroottiset pohkeet / Selittäjä seurasivat seuraavana vuonna, mutta kokonaista albumia ei koskaan ilmestynyt. Kahdella ajan uraauurtavalla kokoelmalla bändi oli mukana, Love Recordsin Pohjalla-klassikolla ja yhtä maineikkaalla Hilselp:llä. Tämän jälkeen yhtye alkoi kuitenkin ihailla progressiivista rockia ja alkoi soittaa varttitunnin mittaiseksi venyneitä kappaleita. Tekstit alkoivat porautua kallon sisään, mitä Pohjalla-albumin Värinää ennakoi. Tämä oli lopulta liian outoa yhtyeelle itselleenkin ja se hajosi kahden vuoden pyrähdyksenä jälkeen.