Lähestyttiin 80-lukua ankarasti Ämmänsaaressa. Työväentalolla soi jotakin rokkia ja poikien kanssa oltiin tehty kiljua useampi kymmenen litraa Siikarannan metsiköissä, joissa meillä oli kylän pojilla melkein kaikilla omat kusiaispesät varattuna. No, nuoria ja villejä punkkareita oltiin vielä silloin ja lähettiin "töpärille" eli työväentalolle.

En muista ketä kaikkia oli mukana, mutta ainakin eräs nykyinen Helsingin suunnalla vaikuttava säveltäjä ainakin joutui putkaan kun oli juonut allekirjoittaneen tekemää kiljua ja ilmoittanut vielä kylän paskalakeille, että kenen kiljua hän oli kitannut.

Meikäläinen taasen vanhana happona kun lähti kylälle, otti 10 litran sankon mukaan ja kauhan, josta juoda kiljua; meikäläinen kun ei ole tottunut mukista paljon kaatelemaan. No kuulin, että tämä nykyinen säveltäjämestari oli joutunut putkaan ja että Pamppu-Pekka ilmeisesti etsiskelee meikäläistä sankoineen päivineen kylän pinnasta; eihän siinä meikäläisellä muuta meininkiä voinut olla kuin päästä kiljusta nopeasti eroon eli rupesin sitä myymään kylän kolleille ja lopuksi kaikki päättyi hyvin. Kiljut meni, paskalakkeja ei näkynyt ja aamulla oli punkmaisen hyvä krapula. Silloin sitä vielä jaksoi viikonkin juoda keskenkäynyttä kusijaisia sanko täynnä olevaa kiljua, eikä tuntunut
missään - nykyisin jo pelkkä ajatuskin oksettaa. Hyi saatana.