Karanteeni kuului Tampereen aktiivisen punk-skenen toiseen aaltoon, joka iski kehiin heti Eppu Normaali- ja Kollaa kestää -yhtyeiden kannoilla. Toukokuussa 1978 ensikeikkansa suositulla Safety Pins-klubilla heittänyt bändi rakentui alusta asti Konttisen veljesparin Haten ja Rinan ympärille. Ramonesin ja Sex Pistolsin villiinnyttämien vauhtiteinien soitto oli aluksi sangen rupista ja onnahtelevaa, mutta ronskin päättäväinen asenne takasi kiinnostuneen vastaanoton.

Karanteeni-veljesten serkku, manserockin tekijämiehiin kuuluva Mauri ”Moog” Konttinen oli yksi rohkaisija ja Kollaa kestää rumpali Jyrki Siukonen toimi myös ensivaiheessa tärkeänä puolestapuhujana. Muutenkin Tampereella toimittiin veljellisessä punk-hengessä ja nuoret vauhtipäät jelpattiin matkaan. Siukosen yhtyekaveri Punk-Helminen opetti kädestä pitäen miten punkrockia hakataan kitaralla ja Eppujen Pantse nauhoitteli kylmä hiki otsalla ensimmäisiä Karanteeni-demoja.

Yhtyeen ensirääkäisyistä vielä epäilevälle kannalle jäänyt Epe Heleniuskin lämpeni ja trio-muotoinen Karanteeni julkaisi Pokolla debyyttisinglensä ”Kaljupäinen gangsteri/Vihaan John Travoltaa” loppuvuodesta. Karun kuuloinen yskäisy ei poikien mielestä potkinut halutulla tavalla ja Hate Konttinen päätti siirtyä rumpujakkaralta pysyvästi mikin varteen. Kvartetiksi kasvanut Karanteeni levytti kunnianosoituksen Sex Pistolsin huumeisiin kuolleelle hulttiobasisti Sid Viciousille. Vuonna 1979 ilmestynyt ”Sid Vicious” single ja samana vuonna julkaistu ”Haluan toimintaa/Ei meillä ole mitään paikkaa” tiivistivät levylle tehokkaasti Karanteenin olemuksen.

Bändin hiomattomissa riimeissä ja hyökkäävässä energiassa ei ollut kyse paatoksellisesta saarnaamisesta tai syvällisestä yhteiskuntakritiikistä. Karanteenin punk oli nuorten miesten hauskanpitoa ja välillä röyhkeääkin höyryjen päästöä nopean rock’n’rollin keinoin. Toki biiseissä keskisormea vilauteltiin moneen suuntaan, mutta irvailu tehtiin lievästi ”irwinmäisessä” raikulihengessä. Ei ole sattumaa, että Suomalaisista 1970-luvun punkin perusnimistä juuri Karanteeni päätyi tekemään Irwin Goodman-coverin ”Poliisi on pop”.

Monien aikalaisten tavoin yhtye koki ennen kaikkea olevansa keikkabändi ja Karanteeni esiintyikin aktiivivuosinaan taajaan ja sangen hyvällä menestyksellä. Suomi tuli tutuksi aluksi mm. Eppu Normaalin vakiolämppärinä soittaessa ja myöhemmin myös omilla keikoilla. Keikkabussissa miehitys vaihtui tiuhaan tahtiin ja Konttisen veljesten rinnalla nähtiin pitkälti toistakymmentä soittajaa ennen bändin vuonna 1984 tapahtunutta hiipumista.

Vanhaa punkkaria on mahdoton kokonaan taltuttaa ja niinpä Karanteeni on Hate Konttisen johdolla silloin tällöin kiivennyt takaisin räyhäämään yksittäisille keikoilla 1990-2000-luvulla. Syksyllä 2007 bändi on itseoikeutetusti ollut mukana juhlistamassa punkin 30-vuotista taivalta.