Se kolahti kovaa ja äkkiä. Taisin olla jotain 13-vuotias, kun kuulin ekaa kertaa Maukka Perusjätkää kaverin äidin levyltä. Se oli sillä selvä, kuin puolimetrisellä halolla takaraivoon. Suunta oli selvä, tytöstä tuli punkkari.

Ensi töikseen ostettiin niin Pellen kuin Maukan levy ja niitä soitettiin kovaa aamusta iltaan. Mitä enempi vanhemmat asiasta huomautti, sitä varmemmin ääntä sai väännettyä vielä hitusen kovemmalle. Äidin hakaneulat päätyi parempaan käyttöön vaatteiden koristeeksi, tukka kynittiin lyhyeksi Rotten-tyyliin ja värjättiin pikimustaksi.

Vaatteet saivat myös oman osansa: kloriittia, valkoista lateksia pisaroina ja saksilla loput- Mitään ei pitänyt (eikä saanut) jättää turhan siistiksi. Illat sitten notkuttiin kaupungilla ja "aiheutettiin pahennusta". Ei me itse asiassa koskaan tehty tupankan polttoa pahempaa vaikka moni varmaan niin luulikin. Riitti, että meidät nähtiin ja me näyimme. kaikki oli itse asiassa paljon kiltimpää mitä voisi luulla. Musiikki!
oli meille intohimo ja se huume jota tarvitsimme, ei muuta.