Se oli silloin 1977 ja 1978 välisenä hikisenä aamuna Vaasassa Mustikkatien varrella sijaitsevassa vinttikamarissa. Eka biisit kolahti lanttuun kuin se kuuluisa halko.

Jotai outoo rytinää, joka jäi hiukan epäselväksi silloin, mutta myöhemmässä lapsuudessani kuulin lisää samankaltaista roipetta ja lopputuloksena oli, että uskalsin kiinnittää rotsin rintapieleen, nyt jo edesmenneen kaverini tekemän rintanapin. Sianpää, lontoolainen bobby-mallin päähine päässä, tekstinä "POLIISI ON YSTÄVÄ".

Kun piirongin päällä soi vanhasta putkiradiosta ´Holiday in the sun´, juttu valkeni. Alahuulessani roikkui pian hakaneula ja toisessa korvassani pätkä kromattua prätkän kettinkiä.

Uskokaa tai älkää, tätä ei voi kirjoittaa ilman, että silmäkulmaan ilmestyy pieni kostea tippa, yksi kerrallaan...

Aika oli sen verran rankkaa, ettei sitä voi millään verrata tämän päivän nuoriso-juttuihin. Se oli jotenkin kipeämpää kuin nykyisin... Herkempää... Joku "Täältä tullaan elämä"-leffa kuvastaa tosi hyvin sitä aikaa.

En väitä, ettei nykyisin nuorilla olisi tärkeitä juttuja... Ne oli vaan silloin 30 vuotta sitten hiukan erilaisia ne meidän tärkeet jutut. Esim. silloin toi keppana ei ollu niin tärkeetä kuin nykyisin näyttää olevan. Silloin voitiin puhua jopa yksilöllisyydestä. Nykyisin jengi näyttää olevan enemmänkin erilaisia samanlaisia.

Kaikesta huolimatta pidetään itsemme ihmisinä ja kunnioitetaan toinen toistamme hyväksyen erilainenkin erilaisuus.

Hatsa