Sehän alkoi jo vuonna 1978 - kouluaikana tuli kuunneltua musiikkia, joka oli aivan erilaista kuin mitä 2 ja 3 vuotta vanhemmat isosiskoni kuuntelivat! Voi että inhosin jo silloin Beatlesia, Jukka Raitasta ja Jamppa Tuomista.

Ja tässä vain muutamia esimerkkejä. Isosiskot ei voineet sietää Eppuja, joka taas oli mulle se ainut oikea. Tietenkin kuuntelin muutakin punkkia. Musiikin vaikutus ulottui jopa pukeutumiseen. Ei haitannut vaikka paidasta tippuivat napit, nehän sai korvattua useilla hakaneuloilla. Oikeastaan musiikki vaikutti melkein kaikkeen muuhunkin toimintaan. Tulevaisuuttakin ajatteli varmaan vähän eri tavalla ja näkökulmista kuin vähän vanhemmat tyypit.

Muistoja on monenlaisia ja pitkältä ajalta. Hienointa on se että vaikka sanotaan että punk on muka kuollut, niin eläähän se vielä. Sitä ei ulkopuolinen coolista ulkokuoresta arvaakaan, että kohta mummoikäinen on sisimmältään vieläkin PUNK! Ja Eputkin on vähintään yhtä hyvässä vedossa vielä nykyäänkin.