Joo, punk kuoli, hardcore kuoli, mikään ei oo nykyään enää aitoa. Hahaha mikä feikki, tekeekö punkkariks hakaneula ja meikki? Jne.
Tiedä tuota, löytyyhän multa niittinahkarotsi, maiharit ja pillifarkut, mutta ei ne itsessään tee musta punkkaria. Kyllä se on joku tuolla pään sisällä, mikä meni vikaan. Olisiko se sitten se, että mielestäni vapaus, rakkaus ja tasa-arvo ovat tavoiteltavia asioita ihmiselämässä.

Nuoren ikäni takia löysin punkin vasta muutamia vuosia takaperin - olisko ollut seiskalla, kun vielä kuuntelin enimmäkseen räppiä (sillä silloin se tuntui riittävän tehokkaalta tavalta ilmaista mielipiteitään ja erottui muusta massasta omalla tavallaan). Paras kaverini, Antti nääs, kuunteli mm. Ramonesia, Sex Pistolsia, Rancidia ja Green Dayta ja tutustutti sitten mutkin kyseisiin bändeihin. Siitä se sitten lähti - ja lopultahan se lähti sitten käsistä.

Koska olen skeittari, punkin ideologia iskeytyi päähäni melko nopeasti. Hip hop jäi melko nopeasti taka-alalle, kun musiikkimaku sekä ulkonäkö alkoi vaihtua hipimpään suuntaan. Pitkän aikaa tyyliini kuului olennaisesti raitapaidat, rikkipuhkikuluneet farkut, tai itse leikatut shortsit, ullakolta löytynyt huopainen lierihattu ja pitkä, rasvainen tukka. Ajan myötä pääsin paremmin sisälle kulttuuriin, sekä bändeihin, ja kahdeksannella luokalla punk näkyi mussa jo melko selvästi: bändejen nimiä luki joka paikassa, housut alkoivat kiristyä (luultavasti nappasin tyylin joltain amerikkalaiselta skeittivideolta, pillifarkut eivät nääs olleet vielä silloin niin suuressa suosiossa kuin nykyään. Ainakaan kotipaikkakunnallani niitä ei näkynyt.) kangasmerkit, pinssit ja selkälippu koristivat takkiani, ja niin eespäin. Kasilla varsinkin Hardcore alkoi iskeä läpi meikäläisessä, kun kuulin ensimmäisen kerran Endstandia. Myös bändit kuten The Unseen, Anal Thunder ja Wasted olivat kovassa kuuntelussa. Kyllä siinä oli vanhemmilla suu pyöreänä, poika kun oli kasvamassa ihan kieroon.

Yhdeksännen luokan alussa minä ja kaveripiirini sitten oltiinkin jo melko omalaatuinen porukka paikallisten nuorten keskuudessa. Kaikki muut kuuntelivat heviä, tai räppiä, me punkkia. Musiikkimakukin oli muuttunut perus-sexpistolsramonesclash -linjalta aivan toiseen suuntaan. Endstand, Lighthouse Project, Abduktio, Rakkaus, Aivolävistys, Kaaos, Black Flag, Minor Threat.. Hardcore oli meidän juttu.

Elettiin viime vuotta (2006) ja alkusyksyä. Eräällä mun luokkalaisella oli synttärit ja koko päivän ne puhu koulussa, että niillä on hirveet määrät syötävää. Ainahan me ollaan ruoan perään oltu, joten päätettiin että hyökätään paikalle, kutsuttuina tai ei. Saatiinhan me sitten tulla, yhdellä ehdolla: Mukana piti tuoda lahja. Onneks Antin perhe harrastaa musiikkia ja kellarista löytyi siskon tietokoneen lisäksi perheen karaokelaitteisto ja sähkörummut. Käytiin sitten tekemässä sille biisi. Huonohan se oli, mutta kakku oli hyvää.

Lahjabiisin teko oli niin hauskaa, että ruvettiin soittelemaan satunnaisesti samalla porukalla siellä kellarissa. Aluksi katottiin vaan laulukirjoista biisejä, joista sitten tehtiin omia, läppäcoverversioita - esimerkiks Puff Lohikäärmettä ja Bon Jovin Living on the prayeriä tuli väännettyä. Kuitenkin, yhtenä iltana mua otti päähän ja otin kynän käteen. Biisin nimi, "Rullalauta Teki Musta Rikollisen", kertoo varmaan aika hyvin sen aiheesta. Yhteiskunta pitää skeittareita puoskareina. No, bändille piti keksiä nimikin ja siinä sitä sitten pyöriteltiin. Lopulta bändi nimettiin, metodilla "miltä me kuulostetaan? no paskalta.". Nimeksi annettiin Uloste.
Biisejä alkoikin sitten tulemaan jo vähän tiuhemmalla tahdilla, kun niitä äkäisiä kynän kanssa vietettyjä iltoja kertyi enemmän. Varsinkin, jos alkuilta oltiin vietetty levysoittimen vierellä. Treenejä pidettiin säännöllisen epäsäännöllisesti.
Alkuvuodesta 07 saatiinkin sitten eka keikka Joutsan Nuorisokahvilasta parin kavereiden kautta tuttuun bändin kanssa. Joutsan nuorisolle punk ja hardcore ovat loppujen lopuksi aika vieraita käsitteitä, joten yleisö oli vähän hämillään.

Nyt meidän bändi on ollut kasassa vähän yli vuoden ja pusketaan samalla linjalla eteenpäin. Ja jos kiinnostaa, ääninäytettä löytyy MySpacesta.

Juska Kuhanen