Moi.
Tää ei varsinaisesti oo mikään muisto... Mutta ajattelin, että laitan tän tänne nyt kuitenkin...:). Ehkä nelikymppisist aikuisist on kiva lukee, millast on olla punkkari 2000 luvulla? Eli mä oon 13-vuotias tyttö ja punkkari. Moi:

No ensin kävi silleen, että innostuin Green Daystä (syksy 2006) ja ostin sen American Idiot levyn. Kuuntelin sitä ihan himona koko syksyn ja keväälläkin vielä todella paljon. Tehtiin kaverin kanssa lempibändistämme esitelmää, ja sain tietää, että Green Day on punk rockia (enää se ei kovin punkilta tunnu, mutta se oli mitä oli, nykyään sanoisin sitä ennemminkin rokiksi, mutta ehkä imagon säilyttäminen pakottaa sanomaan virallisesti punkrokiksi). Innostuin aiheesta punk ja pian musiikin tunnillakin alettiin käsittelemään punkia ( käytiiin läpi musiikin historiaa, ja siinä tuli sitten kaikki musiikkityylit 1700-2000). Kuulin bändistä Sex Pistols. Sanoin isälleni, että punk on hyvää. Hän väitti, etten tiedä, mitä punk oli ja sanoi lainaavansa kirjastosta jonkun punk-levyn, jolla näyttäisi, että mitä punk on. Siihen sitten kiljaisin että "Joo, Sex Pistols!" ja väänsin naamalleni hymyn ja jonkun irvistyksen väisen ilmeen. Jo lopahti ukon naama, 12-vuotiaasta tyttärestä tosiaan oli pikkuhiljaa tulossa punkkari.

No isä sitten hommasi kirjastosta sen Pistolssien levyn, niin kuin oli sovittu, ja mä pyysin sitä kopioimaan sen (oon aika huonoilla viikkkorahoilla, niillä ei paljon levyjä ostella..) ja niin se teki.

Lähdettiin toukokussa leirikouluun Englantiin, ja rakastuin maahan aivan totaalisesti. Sinä päivänä mulla oli pää täynnä hakaneuloja, mutta opettajat käskivät ottaa ne heti pois. Ensin en totellut, mutta sitten vasta tuli mieleen, että todella mukavaa olisikin jäädä turvtarkastuksessa kiinni, kun lentokoneeseen mentäisiin, joten revin aseet pois päästäni vastahakoisesti. Nyt oon ihan varma, etä heti kun saan, muutan Lontooseen, mielellään meen kans vaihto-oppilaaks. :). Mulla on huone täynnä Iso-Britannian lippuja ja muuta UK-kamaa...

Koko kesän soitin sitä Sex Pistolssin levyä ihan täysillä, ja huomasin, että se on mun lempi bändi. Myös Anti-flag (ihan nykyaikanen punk- bändi), The Clash, The Ramones, No Shame, SUM 41, Green Day ja muut kivat on kovassa suosiossani.

Oon kans lukenu erilaisia kirjoja, niinku Sid Vicioussin ja Johnny Rottenin elämäkerrat, romaaneja punkkareista, punkin historiaa... Niin että musta alkaa pikkuhiljaa tuntua, että elän jossain 70 - 80 -luvulla... Ja niinhän mä vähän taidankin, paitsi että mulla on netti ja kunnon telkkari käytös (en mä kyl telkkaa oikee kato..).

Hiukset mulla on vielä normaalit, mutta heti kun oon käynyt mamman 80-vuotis päivillä (tossa ens kuussa, marras), leikkaan ne lyhyeks, nostan pystyyn ja värjään keltaseks. Joudun maksaa tän prosessin kokonaa ite, mikä on yks hailee. En saa hiuksiin kauheesti myönteistä kannustusta, ja osa kavereistakin sanoo, ettei enää aijo olla mun kanssa missään tekemisissä, jos mä teen ton ^^, mutta en mä välitä, ei mun kaverit edes ole mitään kunnon tyyppejä, kaikki ihan tyylittömiä tai sitten sellaisia muotipellejä, niin että ei mua pahemmin haittaa, jos joku mut hylkää, kun ei ne oikeen osaa arvostaa mua, enkä mä niitä.

Mun tyyli on muuten suurin piirtein tämmönen:
- farkkutakki (haluisin nahkatakin, muku en löydä mistää kunnollist.. :( )
- mustat/punaset farkut
- huppari
aika punamusta juttu noin yleensä, mut muut värit kulkee siinä sivussa..
- pitkät, 1,5 - 2,5 cm pitkät kynnet, vuorotellen kaikissa eri sateenkaaren väreissä, enimmakseen kuitenki mustas, vaikkei sitä ookkaa sateenkaares...
- tosi tumma meikki... joskus jotai "taiteellista" siinä ohessa, niinku kaiken näkösiä koukeroita silmän ympärillä
- hakaneulat korviksina
- miljoona rintamerkkiä, hakaneulaa ja Sex Pistols - merkki vanhassa armeijan laukussa
- maiharit
- hiukset (vaaleen ruskeet) sekasin
noo.. ei kai muuta.

tää voi teijän mielest kuulostaa tosi kiltilt siihe verrattuna, mitä teil on ollu, mut yksin on nii vaikee alkaa järjestää yhtää mitää mielenosotuksii tai kasaa bänii, et... Mut kovasti mä yritän. Kauheesti mä kirjotan laulun sanoja ja muuta, kirjotan netin keskustelupalstoille ja muuta... Netist oon onneks löytäny punkkariseuraa, mutten oo ikinä tavannu ketää. Et tämmöst, jossain No Shamen keikoil oon ollu ja tämmöst...

Se on kans hauskaa, et mun äiti on ollu punkkari, tai ennemminki sellane wannabe punkkari sillo seitkyt 80- luvul, ni sitä ei paljo haittaa mun olemus, se on kans yks, joka on mut pukiin tutustuttanu, ja oonki saanu silt jotai levyi (esim. No Shame).

Joo, et sillee. Toivottavast täst ei tullu kauheen tyhmä, etten yrittäny esittää turhan asiallist (niinku ehkä kävi) tai jotai, mut ei voi mitää, saa ny kelpaa.
:).

Sex Pistols love