Oli 70-luvun loppu. Olin varhaisteini, kiltti partiotyttö Raisiossa. Lukion voimistelusalissa esiintyi "yhtye", jota ystäväni houkutteli kuuntelemaan. En ollut koskaan aikaisemmin ollut rock-konsertissa.
Yhtye oli Eppu Normaali.

Salissa oli muistaakseni kaikki valot päällä ja se oli vain puolillaan ihmisistä. Sedät ja tädit tarkkailivat tilannetta käytävän puolella. Jotenkin pidin näkemästäni ja kuulemastani. Kova punkkari minusta ei kuitenkaan tullut.

Saatoin istua tasakattoisen omakotitalomme suuressa olohuoneessamme kuulokkeet korvilla ja kuunnella kovaa Salora-dekillä äänittämääni "Uraani halkeaa"-biisiä. Uskaltauduin ystäväni kanssa laittamaan samoihin aikaihin "ydinvoimaa - ei kiitos" -rintanapin takkiin tai penaaliin. Olimme konservatiivisessa koulussamme varmaan ensimmäisiä tässäkin!

Partiokokouksessamme saatoimme pogoilla kilpaa. Parhaat pogoilivat 30 minuuttia ilman taukoa.
Ensimmäiset itse ostamani äänitteet oliva Maukka Perusjätkän "Säpinää" sinkku ja lp. Jälkimmäinen on aarteeni edelleen, toimii! Olisin teininä halunnut olla kapinallinen Helsingissä. Olin kuitenkin tunnollinen koulutyttö Raisiossa. Hyvä kai niinkin.