Elmujen kultainen aika oli viriiliä ja kaikki tuntui mahdolliselta, vaikka sen aikainen yhteiskunta (70-luvun lopulla) olikin rajoituksia ja näkymättömiä seiniä täynnä.

Teimme omia lehtiä samalla vauhdilla kuin nykynuoret perustavat nettisivustoja. Tuotantotekniikka oli kirjoitus- ja monistuskoneen varassa. Vaavin kitaristi julkaisi Salon seudulla Vatkain & Abell-lehteä, joita minulla on vielä jäljellä. Salon Elmu järjesti kerran matkan Helsinkiin ja Vaavi tuli mukaan. Lepakko oli vastikään vallattu ja sitä oli alettu korjata. Vaavi heitti keikan ja me kärräsimme tiiliä ulos (ei Petri Tiiliä).

Rantapunkkari