Joskus ennen muinoin uskottiin siihen, että rock-musiikin yksi tärkeä tehtävä on herättää pahennusta, natisuttaa luutuneita ajatusmalleja ja saada poroporvarit pahalle tuulelle. Yksi rockin kapinalliseen missioon vakaasti uskonut yhtye oli 1973 toimintansa aloittanut Virtanen, jota usein on kutsuttu ensimmäiseksi suomalaiseksi punk-bändiksi.

Pertti ”Veltto” Virtasen ja Mauri ”Moog” Konttisen ideoiden pohjalta aloittanut yhtye toimi eräänlaisena siltana underground-henkisen revittelyn ja punkin välillä. Virtasen kappaleissa oli undergroundista tuttua anarkistista huumoria ja rienaavaa asennetta ja toisaalta sen musiikin primitiivinen rouheus ennakoi selvästi punk-rockin aikaa. Erinäköisissä maanalaisissa opiskelijavirityksissä kynsiään hionut Virtanen-Konttinen kaksikko pääsi ensimmäisen kerran piinaamaa laajempaa yleisöä kun Virtanen pestattiin Hectorin Lapsuuden loppu-kiertueelle lämmittely aktiksi. Kiertueen pääesiintyjä ei ollut tamperelaisten pitkätukkien sekoboltsi-meiningistä erityisen innostunut mutta ensimmäiset maineen siemenet oli kylvetty. Virtasen hurjasta lavameiningistä kirjoitettiin nuortenlehdissä ja ensimmäisen punk-yhtyeen herättämä pahennus alkoi levitä. Monessa mukana ollut yleisaktivisti Tapio Korjus sai puhuttua Virtaselle levytyssopimuksen Love Recordsin kanssa ja yhtyeen ensimmäiset levyt ilmestyivät vuoden 1974 aikana. Esikoisalbumi HAL-00 sisälsi etupäässä Veltto Virtasen sävellyksiä, joista sykähdyttävin on mielipuolinen esipunk Elektroninen Xtaasi.

Virtanen pääsi esittämään Elektronisen Xtaasin myös suosittuun Iltatähti-ohjelmaan. Epileptisen valoshown keskellä kiemurteleva Moog Konttinen ja kitaraansa sangen epämääräisin ottein käsittelevä Virtanen edustivat taatusti rankinta estradisekoilua, mitä suomalaisella televisiolla oli 1970-luvun puolivälissä tarjota. Sama kahjous ei valitettavasti tallentunut levylle. Virtasen vuonna 1975 ilmestynyt kakkosalbumi Uusi jääkausi uhkaa kuulosti hieman valjulta.

Kokoonpanovaihdosten keskellä painiskellut yhtye kyseisen levyn jälkeen aikaiseksi vielä yhden singlen, minkä jälkeen tuli tie vastaan. Psykologiksi pätevöitynyt ja kansanedustajanakin sittemmin
työskennellyt Veltto Virtanen sai kyllikseen ja erosi vuoden 1976 juhannuskeikkojen jälkeen. Moog Konttinen jatkoi selkeämmin huumorirockin puolelle kallistuneen Kontravirtasen nokkamiehenä. Suosituin esimerkki Konttisen verbaalisesta ketteryydestä on Kinks-käännös Jerry Cotton.