Oma tutustumiseni punkkiin tapahtui aika luonnollisella siirtymällä metallista, kun piti saada aina vain nopeampaa ja rytisevämpää tavaraa. Silloin elettiin aikaa 1987-88. Tilattiin Diskeristä Helsingistä Napalm Deathin LP:t, mutta oikeasta pyörimisnopeudesta vakuuttuminen oli harjaantumattomalle korvalle hankalaa. Kaverini sai silloin tällöin ammattikoulukavereiltaan "best of"-kasetteja, joita sitten yhdessä ihmeteltiin. Eritoten mieleen on syöpynyt pari nauhaa, jotka sisälsivät Stupidsin Peruvian Vacationin, Dead Kennedysin In God We Trustin, Disorderin Under the Scalpel Bladen ja GBH:n ensimmäisen miniLP:n. Se kaveri joka näitä nauhoitteli, taitaa olla nykyisin mun nuohooja (pitääkin kysäistä joulukuussa kun käy taas tekemässä vuosinuohouksen, jos kehtaan ja muistan...).

No sitten ilmestyi Eristettyjen EP, ja se vakuutti että metallin tielle ei ole enää paluuta (vakuutti minut myöskin siitä, ettei armeijaan ole menemistä, vaikka sitten meninkin viideksi viikoksi, kunnes ilmoittauduin siviilipalvelukseen). Muistaakseni en ennen Erkkareita ollut kuullut vielä ollenkaan muita kotoperäisiä punk-orkestereita. Muutenkin olen aina pitänyt enemmän ulkomaan ihmeistä (varsinkin amerikkalainen hardcore iski niin pirusti, että hairahdin jopa streittariksi pariksi vuodeksi). Kahdella Eristettyjen keikallakin voin ylpeillä käyneeni, toinen Torniossa (siellä sitä seisottiin selkä vasten seinää liimautuneena paskajäykkänä, selvin päin, ja hyvä jos uskalsi vaivihkaa sormilla naputella), ja oiskohan toinen ollut sitten Kemissä.

Eristettyjen EP:n jälkeen oli tietenkin pakko alkaa hankkimaan muitakin pienkustanteita, tulikohan seuraavaksi hankittua uunituoreet Unborn-SF:n EP:t (perkeleen kovia läpysköjä edelleenkin, musiikillisesti; rujoa räyhähenkeä, brutaalia äänentoistoa ja soittotaitoakin). Levyt tilattiin pääasiallisesti Mähösen Pekalta Jyväskylästä, Säterin Jukalta (osoitteessa oli noihin aikaan paikkakunnan kohdalla VRSK...) ja Vaskon Votelta Jyväskylästä. Ja kertyihän niitä, opintolainakin meni vinyyleihin kokonaisuudessaan.

Sitten myöhemmin keikoilla käyntikin rupesi luonnistumaan, toki alkoholin vaikutuksesta. Kemissä ei juuri keikkoja ollut, pääasiassa Torniossa. Oulussa päästiin katsastamaan Terveet Kädet, Kohu-63 ja vähän harvinaisempi vieras U.K. Subs (samalla keikalla oli lämmittelijänä Unborn-SF...). Etelä-Suomessa asustellessani tuli sitten nähtyä paljon muitakin koti- ja ulkomaan ihmeitä. Appendix, Slumgudgeon, Chaos UK, Xysma ja Varukers ovat muunmuassa lämpimissä muistoissa. Appelsiini oli hyvä paikka jammailla Turussa, voi niitä aikoja!

Kemistä en edes tuntenut/tiennyt ketään muita punk-ihmisiä kuin kyseisen kaverini, eikä heitä edes näkynyt Kemin katukuvassa. Ei me kyllä näytetty itsekään sen kummemmilta kuin muutkaan kaduntallaajat. Vuosia myöhemmin uskalsin sitten ottaa repertuaariin poikkeavammankin pukeutumiskoodin. Aktiivinen punktunarointi kesti johonkin 90-luvun puoleen väliin ja sitten sitä vain alkoi hiipumaan. Henkiset jäljet ja "vastarannan kiiski"-asenteen kaikkeen ylhäältä tulevaan se kuitenkin jätti kait iäksi. Levytkin tuli kertaalleen myytyä. Sittemmin olen alkanut haalimaan uudelleen punk-läpysköjä. Nykyisin tulee kuunneltua paljon myös gramofonia.

Punk-aikakaudestani opin elämänasenteen, jota nyttemmin olen alkanut monissa yhteyksissä kyseenalaistamaan. Henkinen konflikti utopian ja toimivan elämän yhteensaattamisessa tällä iällä alkaa olla jo kovasti hankalaa. Tilit olisi pitänyt tasata ja 10 - 15 vuotta sitten. Itseäänhän siitä saa syyttää kun levynkansia lukee kuin uskovainen raamattua. Mutta yritän kovasti vielä aikuistua ennenkuin olen keski-ikäinen! Arkielämässä on niin vitusti paljon muutakin kuin "kaikki haisee"-mentaliteetti (vaikka tottahan se kutakuinkin on...). Homma on vähän niinkuin Agnostic Front jossain biisissä tuumailee: "Should I change for my best, or should I live my life in a mess?". Mutta yksi asia on varma: kaljapullon kun saan käteen ja reteoista tuuppaa punkkirokkia, niin silloin saa koko yhteiskunta upota suohon! Krapuloissa ruvetaan sitten taas makselemaan sähkölaskua....

Ystävällisin terveisin Kemistä:

Into Vaattovaara