OHJELMA ON PÄÄTTYNYT.

Mannen manifesti

Olipa kerran…..

Reilut 500 vuotta sitten rajatolpan yli ajoi joukko mustalaisvankkureita. Väinämöisen katajainen kansa soitteli kanneltaan täällä Pohjolan perukoilla kalastaen ja keräillen elantoaan. Kunnes jokin keskeytti arkisen aherruksen... Kärryjen kolinan kera saapui iloinen ja äänekäs ryhmä herättäen ihmetystä ja kummastusta. Keitä olivat nuo kauniit ja salaperäisen oloiset ihmiset? Mistä kaukaa lie vaeltaneet, ei he venäläisiäkään olleet? Mukanaan he toivat idän ihmeellisiä tavaroita, kankaita, koruja, soittimia ja ennenkaikkea tuon kaihoisan ja mukaansatempaavan musiikin. Ilo oli saapunut synkkään pohjolaan. Kauppaa käytiin ja matkaa jatkettiin eteenpäin seuraavaan kylään. Uusi maa vaikutti hyvältä paikalta elää. Ei ollut kiire pois ja täällähän me vieläkin olemme, ehkä aikojen loppuun asti.

Mutta ei romanit kaikkien mieleen ollut. Historian hirmu-hallitsijat ovat useaan otteeseen yrittäneet meidät täältä hävittää, yrityksessään kuitenkin onnistumatta.Yrittivät aikoinaan jopa tapporahalla kadottaa meijän leirin tästä maasta. Mutta onneksi on aina ollut hyviä valtaväestön ihmisiä jotka ymmärtävät leiriläisiä ja pitävät meistä, kuin myös me teistä!!!

Viime sodissakin me taistelimme valkolais- ja lapinpoikien kera. Rintarinnan punaista viholaista vastaan puolustaen itsenäistä maatamme. Siitä taistosta seisoo muistomerkki helsingin hietaniemen hautausmaalla ja veteraanien muisto sydämissämme. Osallistumisemme sotaan tavallaan viimeinkin lunasti paikkamme tässä maassa, meidän kotimaassamme.

Tällä ohjelmalla haluan huumorin kautta tuoda esiin mm. Sen tosiasian, että emme ole enää mitään "turisteja", me pysymme täällä. Sekä myöskin sen, että uskaltaisimme tutustua ihmiseen ihmisenä ja yhdessä rakentaa tästä maasta vielä parempi ja rauhallisempi paikka elää meille kaikille, täällä jo oleville ja tänne tuleville.

SANTERI A.
Romani ja Suomen kansalainen