Suomenvenäläisen putkimiehen pojasta tuli yksi Suomen suosituimmista laulajista. Kirka Babitzin kuoli sairaskohtaukseen tammikuussa 2007.
Kirill "Kirka" Babitzin (1950 - 2007) aloitti laulajanuransa helsinkiläisen The Creatures -yhtyeen solistina vuonna 1964.
Yhtyeeseen myöhemmin liittynyt Remu Aaltonen on muistellut yhtyetoverinsa vaikuttavaa esitystä: "Kirka huusi niin et nielurisat lensi viis metrii kitalaesta pihalle. Mä ajattelin jumalaut mikä peto."
Vuonna 1967 Kirka teki läpimurron sooloartistina, ja hänestä tuli 1960-70-lukujen suosituimpia teini-idoleja.
Kirkalle valikoitu levytysmateriaali oli usein iskelmällistä, vaikka hän itse rakasti ennen kaikkea rockia ja soulia. Tämä ristiveto leimasi hänen uraansa etenkin 1970-80-luvuilla.
Menestys hiipui välillä, mutta 1980-luvun lopussa Kirka nousi uuteen megasuosioon reggaesävyisellä iskelmällä Surun pyyhit silmistäni.
1990-luvun lopulla Kirka levytti uutta materiaalia enää harvakseltaan, mutta 2000-luvulla häneltä ilmestyi jälleen kolme cd:tä.
56-vuotias laulaja menehtyi kotonaan 31. tammikuuta 2007.
Teksti: Jukka Lindfors / Elävä arkisto
Kirka-teema Elävässä arkistossa. Paljon nähtävää ja kuunneltavaa.
Kuuntele harvinaisia keikkataltiointeja 1970-luvulta. Kirka revittää soulia ja rockia - todellakin - nielurisat ojossa.
Kommentit (4)
Vanha mestari olisi takuulla juhlinut railakkaasti, jos eläisi. Toivottavasti pitää lipun korkealla taivaallisessa bändissä.
Niinpä niin! Kirkan mukana meni paljon pois, mutta onneksi musiikki jäi. Kiitos! Sydämellä Elisa
R.O.C.K. -albumilta upea balladi "In my dreams", jonka myötä vihdoinkin hyvää yötä t. KT
Tekijät: Halonen - Jernström - Kettunen)
http://www.youtube.com/watch?v=qWbocH4-xUI&feature=related
P.s. Aika moni Kirkan biisi ei irtoa YouTubesta, tekijänoikeusjuttuja tai muita "esteitä" kai. Onneksi on levymatskut kotosalla!
Oi, ensimmäinen tosifanitettavani, Kirka! Raspikurkku, luonnonlapsi ja sydämellinen ihminen otti suuren paikan sydämessäni välittömästi, kun "Hetki löi", jolloin olin 12 v. Tuosta hetkestä muistokonserttiin asti ja edelleen rakastan hänen musiikkiaan, rokkikautta, balladeja, iskelmää, soulahtavaa, aivan kaikkea. Kirkan ansiosta sydämeni on aina lyönyt reggaen tahtiin, takapotkuisesti, rennonletkeästi, mutta jämäkästi! Kirkan laulut ja tulkinnat ovat aina lohduttaneet ja auttaneet eteenpäin elämänkarikoissa...ja nyt alkoi itkettää...
Kirkalla on ollut merkittävä vaikutus yksityiselämään muutenkin. Ystävättäreni ja minun piti saada Kirkan näköiset miehet, ja näin tapahtuikin. Fanituksen dramatiikkaa vaiko kohtalonivaa, että elämä loppui saman ikäisenä, sekä mieheltäni että fanitettavaltani. Kirka, ikuisesti sydämessäni...KT