Suomen tunnetuimpiin kuuluva jazzpianisti Iiro Rantala kirjoittaa taiteilijana olemisen hankaluudesta omaelämäkerrassaan Nyt sen voi jo kertoa. Rantala kertoo vaiheistaan varsin varhain, ikää miehellä on vasta 41 vuotta. ”Sitten 20 vuoden päästä tulee varsinainen tiiliskivi, tää oli alkusoittoa vaan”, Rantala vitsailee.
Vaikka Rantala ei vielä perinteiseen omaelämäkerturin ikään ole ehkä päässytkään, hänen ajatuksiinsa voi varmasti moni taiteilija samaistua. Rantala kirjoittaa muun muassa kuinka on taiteilijana havainnut, ettei olekaan aivan ainoa laatuaan. ”Se on yksi paradoksi taiteilijana olemisessa, että pitäisi löytää oma ääni, olla persoonallinen ja käydä läpi sitä omaa tuskaansa ja näin, mutta sitten jonain päivänä huomaa, että täällä on paljon muitakin ja se pitää vaan hyväksyä. Monille tää on vaikeampaa kuin itse taiteen tekeminen.”
Iiro Rantala pohtii myös taiteilijan egoa kirjassaan, sitä pitäisi löytyä juuri sopivasti. ”Ego on hyvä juttu, koska se auttaa kestämään menestystä ja painetta, että pitää uusiutua ja olla hyvä. Samalla se kuitenkin estää sen herkkyyden, mistä sitä uutta ammentaa. Se on todella vaikeeta ja se on pilannut monen taiteilijan uran ja elämäntyön.” Liian iso ego siis voi haitata taiteilijana toimimista, mutta pienellä egolla ei välttämättä pääse minnekään, koska silloin itseä tulee vähäteltyä.
Iiro Rantala uskoo, että hänen kirjassaan on ammennettavaa kaikille luoville ihmisille sekä heille, jotka joutuvat olemaan tekemisissä luovan ammatin edustajien kanssa. Elämäkerran rinnalla Rantala on julkaissut ensimmäisen soololevynsä Lost heroes. Rantala oli Aamu-tv:n vieraana 10.3.2011.
Kommentit (0)
Ei kommentteja.