Martinus -sali on minulle aivan uusi tuttavuus, eka kerta niin sanoakseni. Martinlaakso on jonkun verran tuttu paikka. Onneksi sattui mukava aurinkoinen syysilta, joten ei tarvinnut hirmuisesti ottaa vaatteita mukaan.
Minut otettiin iloisella asenteella vastaan. Kiitos Martinuksen henkilökunnalle, joka toimii muuten vapaaehtoisena, jotta kuoro saa rahaa. Hienoa!
Niin, luvassa olikin jännä konsertti. Konsertti oli koottu suomalaisista jännityselokuvista. Kuuntelin ensin lämpiössä ollutta keskustelua suomalaisista elokuvista. Itse ohjaaja Matti Kassilakin oli paikan päällä ja kuulin mielenkiintoisia asioita elokuvan tekemisestä ennen vanhaan. Pian sitten istuinkin salin eturivillä.
Vantaan viihdeorkesteri on maankuulu. Tällä kertaa kapellimestarina oli Antti Rissanen, joka oli tehnyt kovan työn etsiessään, tutkiessaan ja valitessaan säveliä konserttiin.
Konsertissa kuultiin musiikkia oli mm. elokuvista "Varastettu kuolema" (säv. Gerge De Godzinsky v. 1938), "Salainen Ase" (säv. Pekka Attinen v. 1943) "Varjoja Kannaksella" (säv. Pekka Attinen v. 1943) "Kuollut mies vihastuu" (säv. Gerge De Godzinsky v. 1944), "Laitakaupungin laulu" (säv. Heikki Aaltoila v. 1948), "Varsovan laulu" (säv. Harry Bergström v. 1953), "Kovaa peliä Pohjolassa" (säv. Harry Bergström v. 1959), "Komisario Palmun erehdys" (säv. Osmo Lindeman v. 1960), "Vodkaa, Komisario Palmu" (säv. Rauno Lehtinen v. 1969) "Tuntematon ystävä" (säv. Rauno Lehtinen v. 1978), "Jäähyväiset presidentille" (säv. Heikki Sarmanto v. 1987).
Vantaan viihdeorkesteri oli treenannut todella upeasti, sillä kun piti silmät kiinni pystyi näkemään elokuvan tapahtumat "valkokankaalla". Tosin nuotteja oli jäänyt jäljelle erilaisia pätkiä ja osan partitiiveista oli kapellimestari tehnyt omalla kynällään, kun nuotit olivat niin heikkotasoisia, ettei niistä saanut selvää. Toiset pätkät olivat ihan parin minuutin pätkiä, mutta ymmärsi kyllä, milloin ovi aukeni, ja milloin "puukko upposi lihaan".. :)
Illan solistit Mikael Konttinen ja Annimaria Rinne esittivät todella luontevasti vanhojen elokuvien lauluja. Annimaria esitti esimerkiksi Kate O’Haran alunperin englanniksi esittämän "Srangers Can Turn to Lovers", ja laulu oli niin upeasti esitetty, että alkuperäinen jää varjoon.
Mikael Konttisen ja Annamaria Rinteen duetto "Isoveli valvoo" -kappale toi hyvin mieleen suomettumisen ajan ehkä hiukan ironisesti. Tosi hieno! Kaikkein syvällisimmin kosketti kaksikon esittämä "Viha rakkautta vaanii" -kappale. Varsinkin tässä kappaleessa Mikael Konttinen pääsi käyttämään monipuolisesti upeaa ääntään, välillä matalalta ja sitten korkealta. Selvästi Mikaelilla oli hyvä päivä.
Konsertti oli erikoisuuksineen todella upea ja suosittelen, jos siitä uusintoja tarjotaan.
Veli-Matti Santavuori, Helsinki
Kommentit (0)
Ei kommentteja.