Laura Voutilainen: Ihmeitä

Laura Voutilainen: Ihmeitä

Levyarviot - Ma 7.11.2011, klo 09.43 - Toimittaja: Josper Knutas

Laura Voutilainen: IhmeitäLaura Voutilainen: Ihmeitä

213
tykkää tästä

Tämä levy hämmentää.

Tähän asti Laura Voutilainen on laulajana profiloitunut belttaajaksi (englannin ilmaisusta "belt it out"), eli käyttänyt korkealta-ja-kovaa-tyyppistä, voimakasta äänentuottamistapaa. Minä arvostan belttausta. Se vaatii paitsi luontaisia lahjoja myös rautaisen ammattitaidon, eikä siinä selviä aloittamalla laulua sinne päin ja liu'uttamalla sitten sävelet kohdilleen. Suomessa on kaksi maailmanluokan naispuolista belttaajaa: Anna Eriksson ja Laura Voutilainen, ja belttaus sopii erinomaisesti esimeriksi musikaalien, voimaballadien tai vaikkapa euroviisujen esittämiseen, joita kaikkia Voutilainen onkin suurella menestyksellä ja ihailuni ansaiten harrastanut.

Mutta nyt tulee täydellinen tyylinvaihdos. Ihmeitä-albumi on akustisvoittoinen, hiljainen ja hillitty, eikä Laura Voutilainen sillä julista, riemuitse, vaivu epätoivoon eikä kasvata paatosta, vaan kertoo, tunnelmoi ja kuiskaa. Levy sisältää Timo Kiiskisen, Edu Kettusen ja Tuure Kilpeläisen kaltaisten ammattimaisten lauluntekijöiden myllystä tilattuja tai tarjottuja teoksia, ja se on käyty äänittämässä Islannissa, mistä ovat kotoisin myös valtaosa albumilla soittavista muusikoista (joista puolet tosin ovat viulisteja). Laulut on sovittanut kosketinsoittaja Matti Kallio.

Joten ymmärrätte, että Ihmeitä vaatii totuttelua. Tosin Laura Voutilainen seuraa nyt trendiä, jossa meitä jo kymmenen vuoden ajan on totutettu hieman hillitympään lauluilmaisuun esimerkiksi Emma Salokosken, Johanna Iivanaisen, Suvi Isotalon tai vaikkapa Chisun levyillä, joten maaperää on kyllä pohjustettu. Silti oma henkilökohtainen belttausmieltymykseni tuomitsee Ihmeitä-albumin Voutilaisen tuotannon keskikastiin. Suurin syy ei ehkä sittenkään ole laulutyyli, vaikka Voutilainen tässä ikään kuin luopuu eräästä valttikortistaan ja laskeutuu "tavallisten" laulajien tasolle, vaan se että iskelmämusiikki pysyy pystyssä tai kaatuu sävellysten voimalla, eikä Ihmeitä-levylle sen laulujen tekijöiden laarista valitettavasti ole päätynyt aivan heidän parasta A-luokkaansa olevia kappaleita.

Helmiä on onneksi kuitenkin joukossa. Timo Kiiskisen ja Markus Koskisen kynäilemä raita "Näkymätön ystävä" päätyy varmaankin Laura Voutilaisen keikkaohjelmistoon useammaksikin vuodeksi, ja levyn päättävä Voutilaisen itsensä sellolla soittama islantilainen kansansävelmäinstrumentaali "Sofdu unga ástin min" (Uneksi nuori rakkaani) on sekä kaunis että tässä yhteydessä raikas ja juhlava.

Lisää artisteista:Laura Voutilainen

Hei kaikki Satumaan kävijät!

Satumaa-palvelun ylläpito ja toimittaminen loppui 7.6. ja artikkelien kommentointi on suljettu.
Kiitos aktiivisuudestanne ja näkemisiin jatkossa uudessa palvelussa http://yle.fi/musiikki

Kommentit (0)

Ei kommentteja.

Uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä