Ihmismielessä pessimismi ja suuret illuusiot eivät oikein tule toimeen keskenään. Milloin kietoudumme illuusioihin, loistaa pessimismi poissaolollaan, milloin taas pessimisti meissä saa vallan, jää illuusioille varsin vähän tilaa. Mutta Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -saturomaanissa vuodelta 1944 Pessi-metsänpeikko ja Illusia-keijukainen oppivat ihailemaan toistensa hyviä puolia ja sietämään myös pieniä ristiriitoja.
Pessi ja Illusia kohtaavat kevään ensimmäisenä päivänä, kun sodan jyly jää leskenlehtien supinan taa, ja koko luonto valmistautuu kesään. Illusia on karannut kodistaan sateenkaarelta nähdäkseen maailmaa, eikä saa tarpeekseen luonnon ihmeistä. Pessi taas suhtautuu varauksella kaikkeen uuteen ja kummalliseen – vaara voi piillä missä tahansa, ja pessimistin oppien mukaan koskaan ei kannata innostua liikaa.
Keijukaisen ja metsänpeikon romanssista kohisee koko metsä. Kaksi niin erilaista ja kuitenkin yhdessä niin voittamattomat! Ja kohta on jo kolmaskin – kehrääjäperhosen kutomassa kapalossa nukkuu uusi pian ihminen.
Nimi: Pessi ja Illusia
Titteli: metsänpeikko ja keijukainen
Lähipiiri: metsäneläimet, etenkin rouva peltohiiri
Levinneisyydestä: Jack Witikan ja Heikki Partasen elokuvat ja Ahti Sonnisen säveltämä satubaletti
|