”Logiikka ja tosiasiat, poikaseni, mitään muuta ei tarvita. Älä fantiseeraa. Tosiasiat riittävät!” sanoo komisario Palmu todettuaan alaisensa jälleen kerran emäpöllöksi. Alaisella, Virralla, on kuitenkin myös hyviä ominaisuuksia, hän kirjoittaa raportit puhtaaksi siististi. Ja kertoo meille Palmusta.

Frans J. Palmu on edennyt elämässään juoksupojasta komisarioksi Helsingin rikospoliisiin. Elämänkoulu ja monialainen kiinnostuneisuus ovat tehneet hänestä ylivertaisen rikostutkijan ja ihmismielen ymmärtäjän. Pienen hapuilun sivistyssanojen käytössä Palmu kuittaa isällisellä arvovallalla ja ryhdillä. Omiensa joukossa Palmu on päätä pidempi, mutta häntä on vaikeaa erottaa työtovereistaan Kokista ja Virrasta. Kolmikko muodostaa saumattomasti yhteen toimivan kokonaisuuden, jota vielä täydentävät murharyhmän ”pojat”.

Mika Waltarin Komisario Palmu tavataan ensimmäisen kerran vuonna 1939 kirjassa Kuka murhasi rouva Skrofin? Ensimmäinen Palmu-elokuva Komisario Palmun erehdys sai ensi-iltansa vuonna 1960. Elokuvan näyttelijäkaarti, Joel Rinne Palmuna, Matti Ranin Virtana ja Leo Jokela Kokkina, vakiintui myös tuleviin Palmu-elokuviin. Elokuvassa on yksi suomalaisen elokuvan riemukkaimmista kohtauksista kun Palmu alaisineen lähtee juttuun sekaantuneiden henkilöiden kanssa kostealle aamiaiselle Kämppiin. Kämpissä Kokki esittää laulun Silmät tummat kuin yö.

Nimi: Komisario Palmu
Titteli: Komisario
Lähipiiri: apulaiset Kokki ja Virta, päällikkö Hagert, rouva Palmu
Levinneisyydestä: Mika Waltarin kolme kirjaa, neljä Matti Kassilan ohjaamaa elokuvaa