”Siihen mie en ala, usot sie!” Kuulostaa kuin olisi Itä-Suomessa vastentahtoisten teinien opettajana. Nyt kyse on kuitenkin yhdestä suomalaisen kirjallisuuden kivijalasta, Väinö Linnan vuonna 1954 ilmestyneestä Tuntemattomasta sotilaasta.
Alikersantti Antero Rokka astelee jatkosodan tantereelle päättäväisesti ja mutkattomasti. Hän aloittaa sinuttelemalla komppanianpäällikköä, ja jatkaa ilmoittamalla, että menee samaan porukkaan kaverinsa Suen Tassun kanssa. Koko esiinmarssi tapahtuu tietysti nopealla karjalan murteella.
Lähes välittömästi ja kuin luonnostaan Rokka asettuu ryhmänsä henkiseksi johtajaksi. Eikä tämä ole ihme: Rokka soti jo Talvisodassa, hän on muita vanhempi ja kaiken lisäksi hitonmoinen sotilas. Rokan kotitila on jäänyt rajan toiselle puolelle, Karjalan Kannakselle, joten hänellä on konkreettinen tavoite sodassa.
Rohkea Rokka on, mutta ei tyhmänrohkea. Järkevyys ei ole rohkeudesta pois. ”Soas mie teen mitä pittää, mut leikkimää mie en ala”, Rokka sanoo komppanianpäällikkö Lammiolle. Rohkea mies on yhtä paha niskuroija kuin hyvä sotilas. Usein Rokan niskurointia joudutaan katsomaan läpi sormien, sillä kyllä hänellä on rahkeitakin siihen, usot sie.
Nimi: Rokka
Titteli: Tikkakosken mannekiini
Lähipiiri: vaimo, lapset, Suen Tassu
Levinneisyydestä: Edvin Laineen ja Rauni Mollbergin ohjaamat elokuvat, teatterisovitukset, joista tuoreena esimerkkinä Juha Hurmeen ohjaus ja dramatisointi, pelikortit, Petri Sarjasen kirja Tuntematon Rokka – Viljam Pylkäs
|