Sadeilma Mechelininkadulla

Dramaattinen ilmapiiri johti luonnollisesti myös äärimmäisiin poliittisiin liikkeisiin, joista tunnetuin - Lapuan liike, suomalainen variaatio kansallissosialismista - syntyi Pohjanmaalla. Se julistettiin laittomaksi, samoin kuin toinenkin ääripää, Kommunistinen puolue, joka jatkoi toimintaansa maanalaisesti. Monet tuhannet sen tukijoista ylittivät rajan ja matkasivat Neuvosto-Karjalaan, mutta 'työläisten paratiisi' ei todellisuudessa vastannutkaan niitä lupauksia joita siitä oli annettu; monet kohtasivat julman lopun.

Näissä olosuhteissa vasemmistolainen taide, jonka keskeisiä edustajia vaikutti taiteilija- ja kirjailijaryhmä Kiilassa, oli selvästi virallisen taiteen marginaalissa, minkä esimerkiksi loistava kirjailija Pentti Haanpää sai kokea luissaan ja ytimissään - yksi 1930-luvun hienoimmista romaaneista, Haanpään Noitaympyrä, ilmestyi vasta kirjailijan kuoleman jälkeen 50-luvun lopulla.

Etenkin vuosikymmenen alkua myös kulttuurielämässä hallitsikin kahden Suomen vastakkaisuus. Virallisella Suomella oli oma, 'ainoaksi' pyrkivä kuvanveistonsa, runoutensa, teatterinsa, joiden katveessa vaihtoehdot olivat vähissä, varsinkin kun arvovaltaiset tahot, jopa eräin sanankääntein Mika Waltarin tapainen vielä nuori vaikuttaja, olivat sitä mieltä että kansallinen kirjallisuus riittäisi aivan mainiosti, ja että kansainväliset vaikutteet olivat pikemminkin turhasta. V.A. Koskenniemi, kiistattoman merkittävä ja myös suosittu runoilija, jolla oli kuitenkin ehkä ylikorostunut taipumus käyttää valtaa, oli ensimmäisen tasavallan tyypillinen vaikuttaja, melkein valmis kipsikuva.

Ristiriitaisempi hahmo, ja suuri runoilija, oli Uuno Kailas, yksi aikakauden monista keuhkotautiin kuolleista kirjoittajista - muita olivat vain 23-vuotiaana menehtynyt Saima Harmaja, ikuisen nuoruuden legenda, ja myöhemmin Kaarlo Sarkia. Lyhyen elämän eli niinikään Katri Vala, keskeinen Tulenkantaja, josta nyt tuli Kiilan jäsen ja iskevä yhteiskunnallinen kommentaattori. Muut merkitsevimmät kiilalaiset runoilijat olivat Viljo Kajava, Arvo Turtiainen ja Elvi Sinervo.

Maatalousvaltainen maa oli yhä ulkomaailman suhteen monessa suhteessa melkein pussissa, ja sitä merkitsevämpiä olivat kansainvälisesti orientoituneet taiteilijat, viestintuojat. Tatu Vaaskivi, jonka lahjakkuuden vankkaa perustaa oli modernin psykoanalyysin tuntemus, kirjoitti historiallisia tiiliskiviromaaneja, jotka enteilivät Mika Waltarin myöhempää sarjaa. Olavi Paavolainen jatkoi 'nykyajan etsintäänsä': hänen keskeiset teoksensa käsittelivät kolmatta valtakuntaa eli natsi-Saksaa (teoksen vivahteista ja tekijän mielipiteistä kiistellään vieläkin) sekä latinalaista Amerikkaa, jonne hän matkusti - löytääkseen itsensä ja oman maansa.

Helsinki ei millään muotoa ollut ainoa merkittävä kulttuurikaupunki: myös Turku (jossa maalaustaide, keskeisinä esim. Edvin Lydén ja Otto Mäkilä, oli löytänyt modernismin johtolangat muita keskuksia aikaisemmin), Viipuri, Sortavala (jossa pidettiin häikäiseviä laulujuhlia) olivat eläviä keskuksia.

Joskus on ilmeistä, että merkittävä taiteilija kokoaa aikakautensa
ristiriidat särkyvään olemukseensa. Kirjailija Joel Lehtonen, Putkinotkon kirjoittaja, oli tällainen taiteilija, joka ennen itsemurhaansa vuonna 1934 kirjoitti kaikkien aikojen suomalaisen sivistyneistösatiirin, melkein villillä tavalla hauskan ja irvokkaan Henkien taistelun.

	Henkien taistelu

Sibeliuksen paljon puhuttu varjo oli vielä raskas, mutta vaikkapa Uuno Klami, Väinö Raitio, Ernest Pingoud, Leevi Madetoja, Erkki Melartin tai pianokonsertoistaan kuuluisa Selim Palmgren loivat loistavaa musiikkia.

Kuin toisesta maailmasta oli aikakauden populaarimusiikki, joka oli vuodesta 1926 - silloin Suomessa piipahti s/s Andanian mukana amerikansuomalainen orkesteri, jonka vaikutus oli sähköistävä - lähtien saanut yhä kiteytyneemmin ikiomat kotimaiset muotonsa. Sekä elävänä esiintyjänä, filmitähtenä että levyttävänä artistina kärkipaikkaa piti Georg Malmstén, josta 'melkein' tuli oopperalaulaja. Hänen Eugen-veljensä oli suomalaisen jazzin uranuurtaja, ja iskusävelten rinnalla kukoisti myös kupletti, Matti Jurvan ja kumppanien leipälaji.