|
|
|
|
Merkittävimpiin suomalaisiin kuvataiteilijoihin ja taide-elämän vaikuttajiin kuuluva Albert Edelfelt oli ennen kaikkea maalari, mutta myös graafikko ja kuvittaja. Albert Edelfelt syntyi 1854 Kiialan kartanossa, jossa hän myös vietti lapsuutensa kesät. Vuosina 1869-1870 Edelfelt opiskeli taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja 1871 Bernhard Reinholdin, Adolf von Beckerin ja Berndt Lindholmin oppilaana Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella. Opettajien ja rahoittajien toimesta hänelle suositeltiin opiskelua historiamaalauksen keskuksessa Belgiassa, Antwerpenin taideakatemiassa, jonne Edelfelt matkusti 1873.
|
|
Kansakunnan toivo
Runoilija Johan Ludwig Runeberg kuului perheen tuttavapiiriin ja äidiltään Edelfelt peri runebergiläisen idealismin. Edelfeltille lankesivat kuin luonnostaan isänmaalliset aiheet, kuten Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden kuvitus 1890-luvulla. Edelfeltiltä odotettiin isänmaallisia historiamaalauksia. Hän kuitenkin kutsui viimeistä suurta historiallista kuvaelmaansa ”fiaskoksi, josta en oikein haluaisi vastata”.
|
|
Pariisin kutsu
Jatko-opinnot Pariisissa, Euroopan taidepääkaupungissa, houkuttelivat Edelfeltiä. Hän saapui Pariisiin toukokuussa 1874 ja opiskeli historiamaalari Jean-Léon Gérômen ateljeessa Ranskan taideakatemiassa. Edelfelt asui Pariisissa 1870-1890 ja oli sinne myöhemmin saapuvien suomalaistaiteilijoiden tukija ja tienraivaaja. Hän oli ensimmäisten joukossa rakentamassa myöhemmin Suomen kultakaudeksi nimettyä taidetta.
Merkittäväksi osoittautui ystävystyminen Julien Bastien-Lepageen, joka kuului naturalismin ja ulkoilmarealismin edelläkävijöihin. Ensimmäinen tärkeä teos oli vuoden 1877 Salonkiin tehty Kuningatar Blanka, joka perustuu Zachris Topeliuksen lastenkertomukseen. Sen voi nähdä myös äidinrakkauden kuvauksena, olihan Edelfeltille juuri tämä suhde elämän kantavia voimia.
Kesällä 1881 taiteilija maalasi ulkona teoksen ”Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa”, jossa yhdisti Pariisin näkökulmasta eksoottisen aiheen ja realistisen ulkoilmamaalauksen. Salongissa hän sai siitä toisen luokan mitalin, ja teos ostettiin Ranskan valtion kokoelmiin.
|
|
Menestys Pariisissa
Edelfelt teki läpimurron Pariisin kansainvälisessä taidemaailmassa kansankuvauksillaan ja pariisilaisinteriööreillään, ja oli suosiossa myös myös Venäjällä sekä Skandinaviassa. Vähitellen Edelfelt lähestyi impressionismia, ja valon kuvaus oli keskeisellä sijalla, kuten maalauksessa ”Pariisin Luxembourgin puistossa” (1887).
Pariisissa asuessaan Edelfelt liikkui sulavasti seurapiireissä ja hurmasi kaunottaria. Heistä Virginie oli useiden teosten malli, kuten teoksessa ”Lukeva pariisitar” (Virginie). Japanismistakin muodollisia vaikutteita saaneessa tunnelmallisessa maalauksessa ”Kaukolan harju auringonlaskun aikaan” (1889) Edelfelt kuvaa pohjoista valoa kesäiltana.
Edelfelt avioitui vapaaherratar Ellan de la Chapellen kanssa 1888 ja heille syntyi yksi poika, mutta avioliitto oli ilmeisen onneton.
|
|
Kuvataiteen diplomaatti
Suosittuna muotokuvamaalarina Euroopan hoveissa Edelfeltillä oli kansainvälistäkin merkitystä. Louis Pasteurin muotokuva (1885) tuotti Edelfeltille julkista huomiota ja hän sai ensimmäisenä pohjoismaalaisena Ranskan kunnialegioonan ritarin arvonimen. Suomalaisten ihailemien diivojen Aino Acktèn ja Ida Aalbergin muotokuvat hän maalasi 1900-luvun alussa.
|
|
Edelfeltin vaikutusvallan ja suhteiden ansiota oli, että Suomen taiteilijat saivat oman osaston Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Pariisin maailmannäyttelymenestys vuosina 1899 ja 1900 merkitsivät samalla suomalaisen kulttuurisen itsetunnon muodostumista ja nostamista.
|
|
Lea Keskitalo
|
|
Tuotanto/Ura
Tunnettuja maalauksia
Kuningatar Blanka, 1877 Kaarle Herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista, 1878 Poltettu kylä, 1879 Lapsen ruumissaatto, 1879 Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa, 1881 Merellä, 1883 Louis Pasteurin muotokuva, 1885 Lauantai-ilta Hamarissa, 1885 Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä, 1887 Pariisin Luxembourgin puistossa, 1887 Kristus ja Mataleena, 1890 Keisari Nikolai II:n muotokuva, 1896 Aino Acktén muotokuva, 1901 Turun akatemian vihkiäiset 1640, seinämaalaus Helsinigin yliopiston juhlasaliin 1904
Lisätietolinkit
Kirjavinkit
Edelfelt, Albert: Hvad Albert Edelfelt skrifvit: minnesteckningar, uppsatser och konstbref.
Kortelainen, Anna: Albert Edelfeltin fantasmagoria: nainen, "Japani", tavaratalo. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002.
Kortelainen, Anna: Virginie! Albert Adelfeltin rakastajattaren tarina. Tammi 2002.
Savolainen, Pentti: Rakkautta Pariisin taivaan alla: Aino Acktén ja Albert Edelfeltin tarina. Gummerus 2002.
Kortelainen, Anna: Niin kutsuttu sydämeni: Albert Edelfeltin kirjeet äidilleen 1873-1901. Otava 2001.
Kaipainen, Marja: Albert Edelfelt: kuihtimaton ruusutarha. Watti-kustannus 1994.
Kämäräinen, Eija: Albert Edelfelt: kultainen häkki. WSOY 1992.
Hintze, Bertel: Albert Edelfelt. Hökerberg 1945, suomennos WSOY 1953.
Wennervirta, L.: Aino Ackté - Albert Edelfelt; eräs taiteemme episodi. WSOY 1944.
|
|
Lähteet
Ars Suomen taide 4. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu. 1989.
Pinx. Maalaustaide Suomessa. Arki- ja pyhäpuvussa, 2001. Toim. Helena Sederholm. WSOY, Porvoo.
Pinx. Maalaustaide Suomessa. Maalta kaupunkiin, 2002. Toim. Helena Sederholm. WSOY, Porvoo.
http://www.kansallisbiografia.fi
|
» Alkuun
|
|