|
|
|
|
Rosoinen tie taiteen eliittiin
Juho Rissanen syntyi Kuopion maalaiskunnassa 1873. Hänen isänsä oli sekatyömies, ja perhe kärsi isän juomisesta. Talvella 1884 isä humalapäissään eksyi jäälle ja paleltui kuoliaaksi. Rissasen koti oli suomenkielinen. Isä polveutui savolaisesta talonpoikaissuvusta, mutta suvussa oli jo kolmessa polvessa ollut torppareita. Vuosisadan vaihteessa oli harvinaista, että taiteilija tuli suomalaisesta työläiskodista. Tuolloin taiteilijaopiskelijoiden perhetausta oli useimmiten ruotsinkielinen säätyläisperhe.
Rissanen oli oppipoikana kuopiolaisessa maalausverstaassa 1888-1892. Kesällä 1895 hän muutti Helsinkiin ja pääsi opiskelemaan koristemaalariksi Taideteolliseen keskuskouluun, missä hän varmistui taiteilijakutsumuksestaan.
Syksyllä 1896 Rissanen sai tukijoidensa avulla opiskelupaikan Helene Schjerfbeckin yksityisenä oppilaana. Hänet kuitenkin yllätettiin nukkumasta opettajansa sohvalta ja erotettiin koulusta muutaman kuukauden opiskelun jälkeen.
Vaikka taiteilija oli lahjakas, hän ei ehkä olisi noussut neljässä vuodessa eturivin taiteilijoiden joukkoon ilman mesenaattejaan. Heti uransa alussa Rissanen onnistui saamaan tukijoikseen ja opettajikseen nimekkäitä taiteilijoita, kuten Schjerfbeckin ja Edelfeltin. Edelfeltin suosituksesta Rissanen pääsi Victor Westerholmin ja myöhemmin Ilja Repinin oppilaaksi.
|
|
Menestys Pariisissa
Rissasen kansankuvaukset erottuivat aikakauden etäältä tarkastelluista ja ihannoivista kansankuvista. Varhaiskauden pääteoksena pidetty Hauta-Heikin mummo, (1897) syntyi Rissasta opettaneen Albert Gebhardin luona Puumalassa.
Vuosisadan vaihde merkitsi Rissaselle parhainta luomiskautta ja menestystä myös kansainvälisesti. Rissaselta tilattiin 1899 Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn Suomen paviljonkiin kansanelämää kuvaava pannoosarja, jolloin syntyivät ”Talvinuotan vetoa”, ”Avannolla onkijat” ja ”Jäänmurtaja”. Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä pidetyssä taidenäyttelyssä Rissanen palkittiin pronssimitalilla teoksestaan ”Povarissa”, (1899).
Rissasen menestys ulkomailla sai Eino Leinon kirjoittamaan: ”…Ruvettiin katsomaan, mitä tästä pojasta tulee. Tuli sitten Pariisin näyttely, ja sielläkös hienostuneet ranskalaiset ihailivat nuorta Rissastamme, joka ”talonpoikana talonpoikien keskuudessa” oli niin varmasti heidän elämäänsä kuvannut.”
Rissanen oli jo syntyperänsäkin takia aito ja alkuperäinen. Taiteilijan voimakas ääriviiva ja ehjät väripinnat on yhdistetty mm. Gauguinin maalauksiin. Rissanen oli fennomaani, joka ei hyväksynyt työväenliikkeen luokkataistelua. Maalauksen ”Lapsuuden muisto” innoittajana oli paitsi muistikuva isän kuolemasta, myös kansallinen raittiusaate, joka pyrki kasvattamaan rahvaasta kunnollisia ja työteliäitä isänmaataan rakentavia kansalaisia.
Vuonna 1908 taiteilija meni naimisiin kuvanveistäjä-taiteilija Hilda Flodinin kanssa ja matkusti hää- ja näyttelymatkalle Pariisiin.
Vuonna 1900 hän matkusti Italiaan opiskelemaan uutta vesiväritekniikkaa. Vuoden 1905 jälkeen Rissanen alkoi maalata monumentaalisia ja ihannoiviakin työväenluokan kuvauksia uudella freskomaalaustekniikalla. Hänen maalaustapansa muuttui maalauksellisemmaksi, mutta samalla hänen aiheensa muuttuivat kaavamaisiksi ja teoreettisiksi asetelmiksi.
|
|
Savolainen maailmalla
Rissanen asui puolet elämästään ulkomailla, vuodesta 1908 alkaen Ranskassa. Sotakevään 1918 jälkeen taiteilija ei enää halunnut asua Suomessa, jota piti turvattomana maana. Hän suunnitteli uransa loppupuolella monien julkisten tilojen seinämaalauksia, joiden toteuttamisessa käytti apunaan muita taiteilijoita.
Hän ei koskaan luopunut savonmurteisesta suomen kielestään ja puhui myös ranskaa savoksi. Juho Rissanen kuoli Miamissa 1950.
|
|
Lea Keskitalo
|
|
Tuotanto/Ura
Tunnettuja maalauksia
Hauta-Heikin mummo 1897 Povarissa 1899 Sokea 1897 Kellonvaihtajat 1902 Lähteellä 1903 Työstä paluu 1904 Seppiä 1907-1908 (Helsingin kaupunginkirjastossa) Lattianpesijät 1908 Kalastajan madonnat 1908 Rakentajia 1909 (Kuopion museo- ja kirjastotalossa) Ritvalan helkajuhlat 1928 (freskoja Suomen Kansallisteatterissa)
Kirjavinkit
Kämäräinen, Eija: Juho Rissanen; naurava kisälli. WSOY 1993.
Okkonen, Onni: Juho Rissanen - elämäkerta ja taidetta.WSOY 1927.
Stocker, Clara: Paitasetä: Juho Rissasen elämästä. Kuopion isänmaallisen seuran toimituksia B:3, 1993.
Muuta
Asui pitkään ulkomailla: Ranskassa 1911-1914, 1921-1939, Yhdysvalloissa 1939-1950
Mainittu "rahvaan maalarina" - "aikalaiset ja myöhemmät sukupolvet ovat tunnistaneet omat juurensa ja suomalaisuutensa Rissasen savolaisista ukoista ja akoista" (Suomen Kansallisgalleria 1996, s. 72)
|
|
Lähteet
Ars Suomen taide 4. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu. 1989.
Pinx. Maalaustaide Suomessa. Arki- ja pyhäpuvussa, 2001. Toim. Helena Sederholm. WSOY, Porvoo.
http://www.kansallisbiografia.fi
|
» Alkuun
|
|