YLE Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Tietopalvelu Digitv.fi
Sininen Laulu - Suomen taiteen tarinoita
YLE Teema
Etusivu / Osa 5 - Miksi taistelemme 1939-1944 / Naistaiteilijat kotirintamalla
Etusivu
Sarjan esittely
Sarjan osat
Teematarinat
Taiteilijat
Haastatellut
Ajan esineet
Pikkutarinat
Lisätiedot
Tekijät
Palaute

Gunvor Grönvik: Raitiovaunupysäkki, 1943. Kuvataiteen keskusarkisto.
Naistaiteilijat kotirintamalla

1940-luvulla nuoret naistaiteilijat murtautuivat esiin.

Naistaiteilijoiden vahva esiintyminen 40-luvun taide-elämässä johtuu osin sodasta, mutta oletettavaa on, että sota ei ollut ainoa syy naistaiteilijoiden esiinmarssiin. Sodan jälkeen seurasi uudenlainen tasapaino sukupuolten välillä. Naiset olivat ottaneet hoitaakseen monia perinteisesti miehille kuuluvia tehtäviä sodan aikana, myös kulttuurin alueella.

On puhuttu naistaiteilijoiden vain ”kävelleen sisään” taidekouluihin, mutta tässäkin saattaa olla kyseessä naisten uudenlainen aktiivisuus, joka tuli esiin juuri kulttuurin, kuten kirjallisuuden ja kuvataiteen, alueella sodan jälkeen.

Sota-aika koettiin murroskautena, jolloin etsittiin uutta ideologista suuntaa. Yrjö Alanen pohti muuttunutta yhteiskuntaa: ”Maailmasta on tullut yhä arveluttavammin pihisevä, paukkuva ja reunojansa yli kuohahteleva pirunpanta.” Hänen mukaansa oli jouduttu henkiseen murroskauteen, jonka aikana oli vaikeaa löytää eheää elämänkatsomusta.

Toisaalta ehkä naiset liittyivät tähän murrosvaiheen uuden etsintään luontevimmin. Monet sota-ajalla aloittaneista naistaiteilijoista loivat pitkän uran taiteilijoina, kuten Elga Sesemann, joka oli kotoisin kosmopoliittisesta Viipurista ja Ina Colliander, Elvi Maarni, Eva Cederström, kuvanveistäjä Essi Renvall ja Tove Jansson, jonka ensimmäinen romaani Muumit ja suuri tuhotulva julkaistiin vuonna 1945. Tosin se oli kirjoitettu jo ennen sotaa, vuonna 1939. Toisilta taas ura katkesi lyhyeen, kuten loistavalta ekspressionistilta Gunvor Grönvikiltä.

Sodan varjosta

Talvisota syttyi marraskuun lopulla 1939 ja kesti maaliskuun puoleenväliin 1940. Sota keskeytti tai hidasti taiteen kehitystä jossain määrin. Vuosikymmen oli raskas kaikille taiteilijoille. Talvisodan syttyessä 1939 kulttuuritoiminta loppui lähes kokonaan, samoin taiteilijoiden ulkomaanmatkat. Sota-aikana ja sen jälkeen oli pula työhuoneista ja työvälineistä, kuten kankaista ja väreistä.

1940-luvulla nuoret naistaiteilijat murtautuivat esiin vaikeista oloista huolimatta tai ehkä juuri siksi. Ateneum oli sodan vuoksi suljettu. Keväällä 1940 avattiin Taidehallissa syksyllä Nuorten näyttely, uusi instituutio, jota ihasteltiin. Se oli myös nuorten naistaiteilijoiden ensimmäinen julkinen esiintyminen. He myös järjestivät ensimmäisen yksityisnäyttelynsä juuri sotavuosina tai heti sodan päätyttyä.

”Klassista sanontaa ajanmukaistaen voi sanoa, että muusat eivät vaienneet aseiden kalskeessa, luonnehti Maija Savutie 40-luvun kirjallisuutta. Varsinkin naiset ja lyriikka tulivat voimakkaasti esiin. Naistaiteilijoiden maalauksissa sota näkyi melankolisina tunnelmina, irrationaalisina tai pelkästään alakuloisina piirteinä.

Modernisti Viipurista

Helsingissä sodan aikana Taideakatemian koulussa opiskellut Elga Sesemann teki läpimurron vuonna 1945. Hän oli syntynyt Viipurissa ja viettänyt lapsuutensa kannakselaisessa värikkäässä kulttuuripiirissä. Sesemannin suvun keskuspaikkana oli lähellä Viipuria sijaitseva kartano Tikkalan ”hovi”. Siellä vierailivat ennen Venäjän vallankumousta mm. filosofian professori Vasili Sesemann ja säveltäjä Ernest Pingoud. Tikkalan hovi myytiin ennen sotaa.

» Ernest Pingoudin taiteilijaesittely

Antero Rinne kirjoitti vuonna 1945 Sesemannin ensimmäisestä yksityisnäyttelystä Strindbergin taidesalongissa: ”Sesemann on sielukkaan omaperäinen ja syvälle katsova taiteilijapersoonallisuus, jollaista oli jo kaivattu.” Sesemannin ekspressionistiset maalaukset kuvasivat ajan henkeä: pelkoa, yksinäisyyttä ja kohtalonomaista mystiikkaakin. Uuden Suomen kriitikon Einari Vehmaksen mukaan Sesemannin edustama taide on saavuttamastaan suosiosta päätellen ”vastannut jotakin aikamme oleellista tarvetta”.

Sesemann käytti voimakkaita väriyhdistelmiä ja loi outoja tehdas- ja kaupunkitunnelmia yksinäisine hahmoineen. Hän maalasi myös runsaasti omakuvia. Taiteilija on niissä kuvannut itsensä peittäen ja paljastaen vain osan kasvoistaan valon ja varjon efektein. Moni muukin taiteilija pakeni sota-ajan todellisuutta omaan sisäiseen maailmaansa, kuten Eva Cederström, vain eri tavoin.

Ajan henki

Toisen maailmansodan jälkeen kansallissosialismin salaisuudet paljastuivat vähitellen myös suomalaisille. Toisaalta taas 1940-luvun sota oli todellisuutta ja läsnä. Toden ja epätoden sekoittaminen, mystiset tai surrelistiset piirteet ovat osa ns. suomalaista surrealismia.

Naistaiteilijoiden, kuten Elvi Maarnin, Elga Sesemannin ja Hilkka Toivolan 40-luvun maalauksista löytyy myös surrealistisia piirteitä. Irrationaalisen kuvaus kiinnosti monia ajan taiteilijoita. Eeva-Liisa Manner kertoi novellistaan Poltettu Oranssi: ”…Poltettu Oranssi on kertomus siitä irrationaalisesta, mikä meitä aina uhkaa, olimmepa sitten terveitä tai sairaita. Maailma ei varmaankaan ole aivan sellainen kuin miksi sitä luulemme, maailma on irreaalinen ja kaikki luomamme järjestys on vain suojaa tuota elämän arvoituksellisuutta-- vastaan…”

Elga Sesemann:Valkoinen talo, 1946.Kuvataiteen Keskusarkisto
Elga Sesemann: Valkoinen talo

Unta ja fantasiaa

Elvi Maarni piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä vuonna 1945. Näyttelymenestyksestä huolimatta Maarni jäi sittemmin suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Maarnin maalauksia kuvattiin uni-ja fantasiamaalauksiksi. Hänet on liitetty 40-luvun suomalaiseen surrealismiin epätodellisine hahmoineen. Maarni itse on luonnehtinut 1940-luvun maalauksien lähtökohdaksi sota-aikaa.

Maarni kuvasi naisia, joiden vastuulle jäivät arkiset, raskaatkin tehtävät, miesten ollessa rintamalla. Realistista ilmaisua pakenevat, pitkänomaiset hahmot vaikuttavat ”oudon maan” asukkailta. Ne olivat pakopaikka todellisuudelta. Hyvästä palautteesta huolimatta hän vetäytyi pois julkisesta taide-elämästä, mutta ei ole lopettanut maalaamista.

Turun koulun naiset

Turku oli noussut jo 1920-30-luvuilla modernismin keskukseksi. 1940-luvun naistaitelijoista Turun Piirustuskoulussa opiskelleita olivat mm. Heli Ojanperä, Tuulikki Pietilä, Katri Tätilä, Tuija Orsa, Maija Karma ja Hilkka Toivola. Monet heistä valmistuivat juuri ennen sodan syttymistä 1939. Turun koulun naisten teokset olivat myös yleisön suosiossa. Naistaiteilijoiden vahva esiintyminen 40-luvulla Turun koulussa saattoikin johtua paitsi uudenlaisesta asenteesta myös koulun avantgardistisesta ja sallivasta hengestä.

» Turku taidekaupunkina pikkutarina

Turun maakuntamuseo. Kuvaaja: H. Attila.
Katri Tätilä Kupittaan Savella 1940-luvun alussa

Harvinainen tapaus

”Oli siis kysymyksessä meidän oloissamme vallan harvinainen tapaus: freskomaalari-ja lisäksi nainen!”, kirjoitti Sakari Saarikivi Suomen taiteen vuosikirjassa 1945 Hilkka Toivolasta. Toivolan maalauksista on sanottu, että niiden nimet kuulostavat suorastaan aikakauden ääriviivoilta: Pietá, Spleen, Väsymys.

Toivola kiinnostui freskojen maalauksesta, mutta vuonna 1942 valmistunutta ihmisen ikäkausia esittävää freskoharjoitelmaa ei kuitenkaan sodan takia toteutettu.

Olla nainen ja taiteilija ei vielä sodanjälkeisessä Suomessa ollut helppo yhdistelmä. 1940-luku ei kuitenkaan ollut niin ankea ja hiljainen kuin oman ajan kirjallisuus ja kritiikki antoivat ymmärtää. Varsinkin naiset löysivät paikkansa uudella tavalla.

Artikkelin lähteet

Ars Suomen taide 6.Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu 1990.

Pinx: Maalaustaide Suomessa. Siveltimenvetoja. Toim. Helena Sederholm.WSOY, Porvoo. 2003

Rinne, Antero, 1945: Kaksi nuorta naismaalaria. Elga Sesemann-Elvi Maarni. Suomen taiteen vuosikirja 1945. Porvoo.

Saarikivi, Sakari, 1945: Suomalaisen taiteilijan ”säädyllinen murhenäytelmä” 10 vuotta Hilkka Toivolan taiteilijantietä

Lea Keskitalo

» Alkuun

Sivun sisältö

» Sodan varjosta
» Modernisti Viipurista
» Ajan henki
» Unta ja fantasiaa
» Turun koulun naiset
» Harvinainen tapaus
» Artikkelin lähteet






| Lähetä sivu tuttavallesi   | Tulosta tämä sivu

© 2003 YLE Teema