Urho Kekkonen ja Leonid Breznev Helsingin ETYK-kokouksessa 1975.

Murrokset ajat jatkuvat, ja vastakkain ovat taiteiden kentällä vakiintuneen muodon saaneet rakennelmat. Näiden rakennelmien perusluonne on useimmiten konservatiivinen, ja vapauksien kaipuu, jonka väritys on ainakin 1970-luvulle lähtien yleensä vasemmistolainen, sitten pikemminm anarkistisesti värittynyt.

Kauden taiteellisia kohokohtia ovat monet teatterin tapahtumat: Långbackan ja Holmbergin kausi Turussa, Jouko Turkan ensimmäinen vuosikymmen.

Romaaneilla oli, ehkä viimeistä kertaa, koko kansakuntaa sähköistävä vaikutus: Kihlmanin Kallis prinssi ja Salaman Siinä näkijä missä tekijä olivat pysyviä saavutuksia kansakunnan henkisessä historiassa.

Kiertävät, riippumattomat teatteriryhmät rikkoivat vanhan status quon, ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlien tapaiset tapahtumat laajensivat taiteelliseen tapahtumiseen suomalaisen kesän ihanat ulottuvuudet.

Presidentti Urho Kekkosen (jonka kausi kesti ennätyspitkän ajan 1956 1981) kausi oli hiipumassa kohti loppuaan, ja myös suurten selvyyksien aika oli ohi. Yksi Kekkosen kauden näyttäviä huipentumia oli Helsingissä järjestetty vuoden 1975 ETYK kokous, joka kokosi
valtionpäämiehiä kaikkien aikojen ryhmäkuvaksi, mutta oli jollain tapaa hauras voitto, jos sen tuloksien totetutumista katsotaan pitemmällä tähtäimellä. Suomalaiset olivat ikäänkuin pysähtyneinä
välitilaan jota säpsähdyttivät varmuuksien piirissä tapahtuvat kriisit: energiakriisi, vuoden 1978 "kansallinen hätätila" eli
200 000 työtöntä, joka tosin tuli olemaan kuin etäinen uni 12 vuotta myöhemmin, kun kaikkien aikojen massatyöttömyys vakiintui ja työttömien määrä kasvoi puolen miljoonan lukemiin.

	Levynkansi: KOM-teatteri: Kaikki muuttuu.

Ongelmien Suomi sai heijastuksensa sekä poliittisen laulun alueella että teatterissa ja hiukan vähäisemmin elokuvissa - joissa vuoteen 1980 mennessä tapahtui jonkinlainen hiipuminen. Oudot uudet
valttikortit, ralli ja ooppera, jäsensivät maan mainetta ulkomailla. Oopperasta kasvoi maan virallinen käyntikortti ulkomailla, ja sen menestyneimmät aiheet olivat sekä kotikutoisia että toisaalta universaaleista teemoista kasvavia.

Rock'n roll eli "suomirokki" puolestaan sai viimeinkin täysin kansallisen ja dynaamisen muodon ja kertoi eläväisesti - ja monessa suhteessa perinteistä runoutta rikastuttavalla tai jopa korvaavalla tasolla - sisäisen totuuden onnesta tai viihtymättömyydestä. Uranuurtajanimiä olivat esim. Juice Leskinen, Rauli 'Badding' Somerjoki, Dave Lindholm, Hector ja vähän heidän jälkeensä Eppu Normaali sekä Ismo Alanko.

	»		Lue lisää suomalaisesta rockista.

Kuin jatkona 60-luvulla toteutetulle maan usein tunnottomalle rakentamiselle uuteen uskoon ja kuosiin taiteiden asiaa lähdettiin moniaalla hoitamaan suurin vedoin, joita valitettavan usein voisi kuvata viittaus mammuttitautiin. Erityisesti tämä koski teattereita, joissa suuret huoneistot yleensä tarkoittivat myös laitteiden ja koneistojen ylivaltaa suhteessa teatterin alkuperäiseen kutsumukseen ja tilannetta, jossa teatterin henkilökunnan kantaa ei juurikaan kyselty. Protestina tähän syntyi kymmeniä ns. vapaita teatteriryhmiä, joiden toimintatavat ja periaatteet muistuttivat sitä mitä teatterin historiassa olivat edustaneet Shakespearen ja Molièren tapaiset tekijät.

Laitosteatterin piirissä teki historiaa 70-luvun alussa Turun kaupunginteatteri, joka Ralf Långbackan ja Kalle Holmbergin johtajakaudella piirsi harvinaisen esimerkin sanan todessa mielessä kokonaisvaltaisesta "taiteellisesta teatterista".

Teatterit olivat myös sisällissotien kehto: Jouko Turkka, joka joutui ylikäymättömiin kahnauksiin Joensuun teatterin johtokunnan konservatiivisten vaikuttajien kanssa, signeerasi 1976 yhden vuosikymmenen kruunaavista teatteriesityksistä, sovituksen Hannu Salaman sodanaikaista vasemmistoa käsittelevästä romaanista "Siinä näkijä missä tekijä".

	»		Lue lisää suomalaisesta teatterielämästä.

	Nainen pelaa bingoa.

Ruohonjuuritasolla vapaa ajan muodon vieton muodot olivat muuttuneet syvällisesti, yleensä passiiviseen suuntaan: vuosikymmenen askareita olivat bingo, lotto, keskioluen lipittäminen ehkä sekin jotenkin apaattinen tosiasia aikaisemman räjähtävän viikonloppukännin dominanssin rinnalla.

Jotenkin samaa sarjaa oli elokuvan eräänlainen passiivitila, joka 1980-luvulla muuttui runsaudeksi - vuosikymmenen puolivälissä ensi-iltoja oli yhtä paljon kuin kaikkien aikojen ennätysvuonna 1955 - ja jossa uuden nousun merkkeinä olivat erityisesti monet erinomaiset dokumentit ja Kaurismäen veljeksien ensimmäiset elokuvat.

	»		Lue lisää Aki Kaurismäestä.