Sodan aikana Yleisradio oli ollut yksi tärkeimmistä propagandavälineistä. Sodan jälkeen tarvittiin uusia kasvoja luomaan Yleisradiosta kuvaa uuteen maailmanpoliittiseen tilanteeseen paremmin sopivaksi. Pääjohtaja J.V. Vakio erosi paineen alla ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö ehdotti uudeksi pääjohtajaksi Hella Wuolijokea. Yleisradion johtokunnan ehdokasasettelussa Wuolijoki oli vasta kolmannella tilalla Reino Oittisen ja C.O. Frietschin jälkeen, mutta hallituksen painostuksen jälkeen Wuolijoki valittiin tehtävään, tosin eriävien mielipiteiden säestyksellä.

	Hella Wuolijoki lentokoneen portailla ensimmäisellä kulttuurivaltuuskunnan matkalla Neuvostoliittoon 1945

Hella Wuolijoki oli vapautunut vankilasta syyskuussa 1944 istuttuaan puolitoista vuotta maanpetoksesta syytettynä. Hän herätti ristiriitaisia tunteita sekä maailmankatsomuksensa että voimakkaan persoonansa vuoksi ja lisäksi epäiltiin yleisesti, pystyykö nainen selviytymään pääjohtajan velvollisuuksiin kuuluvista tehtävistä. Pääjohtajana Wuolijoella oli vastustajansa alusta pitäen.

Yleisradion pääjohtajan paikka oli ollut yksi Hella Wuolijoen unelmista ja hän ryhtyikin välittömästi uudistamaan ohjelmapolitiikkaa ja toteuttamaan ideoitaan. Wuolijoen ohjelmalinjauksen pääperiaatteet olivat usko radion sivistys- ja kansanvalistustehtävään sekä radion vapauttaminen totuuden puhumiselle sotavuosien propagandan jälkeen. Hän korosti voimakkaasti radion taiteellisesti korkeaa tasoa ja toi päivänpolitiikan ja selkeästi kantaaottavat ohjelmat ohjelmistoon. Wuolijoen idea oli myös tietyille kansanryhmille kohdistetut ohjelmat kuten Maamiehen tunti ja Työmiehen tunti.

Hella Wuolijoki ei ryhtynyt suurimuotoiseen puhdistukseen Yleisradion sisällä, tosin jotkut ohjelmantekijät sivuutettiin sodanaikaisten mielipiteidensä vuoksi. Wuolijoki kiinnitti radioon joukon poliittisesti samanhenkisiä, mm. Raoul Palmgrenin, Unto Miettisen, Olavi Paavolaisen ja Erkki Valan. Syytös vasemmiston suosimisesta seurasi Wuolijokea koko pääjohtajakauden ajan. Wuolijoki osallistui aktiivisesti politiikkaan pääjohtajana ollessaankin, hän pääsi eduskuntaan SKDL:n ehdokkaana varapaikalta 1946.

Hella Wuolijoki oli siitä poikkeuksellinen pääjohtaja, että hän osallistui aktiivisesti myös itse ohjelmantekoon. Hän veti viikoittaista Pienoisparlamenttia, jossa puolueiden edustajat keskustelivat keskenään ja josta tuli yksi Yleisradion kaikkien aikojen suosituimmista ohjelmista. Wuolijoki kirjoitti myös Työmiehen perhe -kuunnelmasarjaa, joka syntyi porvarillisena pidetyn Suomisen perheen vastapainoksi.

	Pienoisparlamentin istunto, studiossa Hella Wuolijoen lisäksi mm. Urho Kekkonen ja Hertta Kuusinen

Sodan jälkeen tuli poliittisesti tärkeäksi luoda uudenlaista kuvaa Neuvostoliitosta. Yleisradiossa ryhdyttiin määrätietoisesti esittämään Neuvostoliittoa käsitteleviä ohjelmia ja soittamaan venäläistä musiikkia. Viikoittain esitettiin ainakin yksi neuvostoliittoaiheinen esitelmä, yksi ajankohtaisohjelma ja lisäksi muiden ohjelmien sisällä saattoi olla Neuvostoliitto-osuuksia.

Osa näistä ohjelmista oli niin ihannoivia ja kritiikittömiä, että Hella Wuolijokikin vähätteli niitä. Toisaalta esimerkiksi toimittaja Unto Miettinen ansioitui vuosien ajan Neuvostoliittoa tuntevilla ohjelmillaan. Miettinen oli Moskovassa opiskellut ja sodan ajan vankilassa viettänyt kommunisti, joka oli SKP:n kansanedustajana vuosina 1954-58. Miettinen oli yksi ensimmäisistä länsimaisista toimittajista, joka pääsi matkustamaan Neuvostoliiton eri osiin. Hänen tyylilajinsa oli sosiaalinen reportaasi ja hän teki mm. laajan ohjelmasarjan Suomen sukukansojen elämästä.

	Unto Miettinen haastattelee neuvostoliittolaista kaivosmiestä

Hella Wuolijoen kauden merkittävimmät uudistukset olivat radioteatterin perustaminen, radio-orkesterin toimintamahdollisuuksien lisääminen ja ruotsinkielisen ohjelmajaoston perustaminen suomenkielisen rinnalle.

	»		Lisää Radioteatterista

Ruotsinkielistä ohjelmaa oli jo välirauhan aikana pyritty lähettämään päivittäin. 1945 radion organisaatiouudistuksen myötä syntyi ruotsinkielinen ohjelmajaosto, joka jakaantui esitelmä- ja selostusosastoon, kouluradio-osastoon sekä teatteriosastoon. Yleisradion kilpailijana ruotsinkielisen väestön keskuudessa pysyi pitkään Ruotsin radio, jota kuunneltiin Suomen radiota enemmän. Ruotsinkielistä ohjelmaa tuli sieltä jatkuvasti, Yleisradiossa vain pieninä pätkinä.

Hella Wuolijoella oli useita muitakin ideoita radion toiminnan parantamiseksi. Hän mm. ideoi radionkuuntelijoille oman lehden, jota ei kuitenkaan toteutettu. Hän myös ehdotti tuhoutuneen Kaartin maneesin kunnostamista radion omaksi studio- ja teatteritaloksi.

Hella Wuolijoki suhtautui tanssimusiikkiin kriittisesti, se ei täyttänyt hänen radiolle asettamaansa kansansivistystehtävää. Ajanvieteohjelmia ja hupailuja vieroksuttiin yleisestikin radion johdossa, vaikka esimerkiksi Olavi Paavolaisen mielestä ihmisten pitäisi antaa kuunnella sitä mitä he haluavat. Hella Wuolijoen inho kohdistui erityisesti Hiski Salomaan levyyn Lännen lokari, jonka hän uhkasi rikkoa Metsäradion kuuntelijoiden paheksunnasta huolimatta. Hella sai toteuttaa uhkauksensa Niilo Tarvajärven aamukahvilähetyksessä 1951, jossa hän hakkasi Lännen lokarin vasaralla rikki.

Radio-orkesteri sen sijaan oli lähellä Wuolijoen sydäntä ja hänen kaudellaan sen toimintaedellytyksiä lisättiin huomattavasti. Soittajien lukumäärä nousi kolmessa vuodessa 34:stä 50:een. 1947 Radio-orkesteri alkoi järjestää yleisökonsertteja ensin kaupungintalolla, myöhemmin yliopiston juhlasalissa. Vuotta myöhemmin alettiin lisäksi järjestää viihdekonsertteja Työväentalolla. Ymmärrettävyyden lisäämiseksi konsertit selostettiin, selostajana toimi useimmiten pääkuuluttaja Carl-Erik Creutz. Radio-orkesterin ensimmäinen tilaustyö oli Ahti Sonnisen Leo Apon tekstiin säveltämä Merenkuninkaan tytär.

Myös Hella Wuolijoen kauden loppumisella oli poliittiset taustatekijät. Ohjelmien avoin politisoituminen ja kansandemokraattien väitetty suosiminen herätti laajaa vastustusta. Wuolijoki oli pääjohtajaksi tullessaan poliittisin perustein syrjäyttänyt joitain ohjelmantekijöitä, mm. Jahvetin kirjelaatikon vetäjän kansanedustaja Yrjö Kilpeläisen. Kilpeläisen aloitteesta syntynyt "lex Jahvetiksi" ristitty laki siirsi Yleisradion hallintoneuvoston valinnan eduskunnalle. Vuoden 1948 vaalien tuloksena Wuolijoki itse putosi eduskunnasta ja SKDL menetti useita paikkoja ja näin Wuolijoen kohtalo pääjohtajana oli sinetöity. Uusi hallintoneuvosto erotti Hella Wuolijoen kesäkuussa 1949.

Lähteet

Koski Pirkko: Kaikessa mukana - Hella Wuolijoki ja hänen näytelmänsä, Otava 2000

Lounela Pekka: Hella Wuolijoki. Legenda jo eläessään, WSOY 1979

Lyytinen, Vihavainen: Yleisradion historia 1926-1996 osa 1, Yleisradio 1996