Einar Englund edustaa Selim Palmgrenin, Paavo Heinisen ja Magnus Lindbergin ohella suomalaisia pianistisäveltäjiä. Englundin, kuten myös Lindbergin, tärkein soitin on kuitenkin orkesteri.

Einar Englund syntyi Gotlannissa 17.6.1916.
Hän opiskeli pianonsoittoa Martti Paavolan ja sävellystä Bengt Carlsonin johdolla Sibelius-Akatemiassa ja jatkoi sävellysopintojaan Tanglewoodissa Yhdysvalloissa vuonna 1949 opettajanaan Aaron Copland.
Englund toimi Sibelius-Akatemian musiikinteorian ja sävellyksen lehtorina 1957-81 sekä Hufvudstadsbladetin musiikkiarvostelijana 1957-76. Pianistina hän esiintyi mm. omien konserttojensa solistina ja puolisonsa, chanson-laulajatar Maynie Sirénin säestäjänä. Englundille myönnettiin professorin arvonimi 1976.

Einar Englundin sävellystyön painopistealueen muodostavat hänen seitsemän sinfoniaansa ja kuusi konserttoaan. Vokaalimusiikilla Englundin teoslistassa on erittäin marginaalinen asema.
Orkesterisarja Kiinan muuri (1949) valmistui alun perin Max Frischin samannimiseen näytelmään, jossa kuvataan kriittisesti valtaa ja diktatuuria. Englundin musiikki alleviivaa näytelmän parodis-satiirisia aineksia.

	Kuva Mauno Mannisen ohjaamasta näytelmästä Kiinan muuri 1949 Kuvassa Aku Korhonen ja Ella Eronen

Englund kirjoitti musiikin Erik Blombergin myyttiseen Lappi-aiheiseen elokuvaan Valkoinen peura (1952). Säveltäjä sai musiikistaan Jussi-palkinnon ja elokuva palkittiin Cannesin filmijuhlilla vuonna 1953. Blomberg antoi Valkoisessa peurassa musiikille poikkeuksellisen suuren roolin, ja Englund vastasi haasteeseen luomalla kuvausvoimaisimman elokuvamusiikkinsa.
Englund kirjoitti myös viihdemusiikkia nimimerkillä Marcus Eje.

	Mirjam Kuosmanen elokuvassa Valkoinen peura.

Englund oli lähes ainoa eturivin säveltäjä, joka ei mennyt mukaan Suomessa 1950-luvun puolivälistä alkaneeseen dodekafoniseen tyylikauteen. Yksinäytöksisen balettinsa Odysseus (1959) jälkeen hän vaikeni säveltäjänä koko 1960-luvun. Samalla hän oli aktiivisesti äänessä kriitikkona, joka tuomitsi ankarasti nykymusiikin uudet virtaukset, jotka hänestä olivat “kuin ivallista pilkantekoa säveltäjästä vakavasti työskentelevänä taiteilijana“.

1960-luvun lopulla alkanut pluralismin aika sai Englundin jälleen motivoitumaan säveltäjänä, ja hänen uusi luomiskautensa käynnistyi kolmannella sinfonialla vuonna 1971. Englund pitäytyi yhä vanhassa tutussa neoklassisessa tyylissään, vaikkakin tuoreuden ja raikkauden korvaavat usein tietynlainen akateeminen puisevuus ja resignoitunut elegisyys.
Englundin myöhäiskauden parhaita teoksia on konsertto 12 sellolle (1981). Omalaatuiselle kokoonpanolle kirjoitetussa teoksessa yhdistyvät tanssikarakterit ja tummat melodiavirrat.

Einar Englund kuoli 27.6.1999. Hänen kirjoittamansa muistelmateos Sibeliuksen varjossa on värikästä kulttuurihistoriaa ja parhaimmillaan herkullisen pistelevää provosointia.

Heiniö, Jalkanen, Lappalainen, Salmenhaara:
Suomalaisia säveltäjiä. Otava 1994.

Kimmo Korhonen: Einar Englundin orkesteriteokset. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus (FIMIC) 1995.

Tuotanto/Ura

Orkesteriteoksia

1946 I sinfonia, 'Sotasinfonia'
1948 II sinfonia 'Mustarastassinfonia'
1948 III sinfonia
1976 IV sinfonia, 'Kamarisinfonia'
1977 V sinfonia, 'Fennica'
1984 VI sinfonia, 'Aphorisms'
1988 VII sinfonia, 'Tamperelainen'

1954 sellokonsertto
1955 I pianokonsertto
1974 II pianokonsertto
1981 viulukonsertto
1985 huilukonsertto

1954 Konserttisarja 'Valkoinen peura' samannimiseen elokuvaan

Kamarimusiikkia

1941 pianokvintetto
1978 Divertimento Upsaliensis puhallinkvintetille
1982 pianotrio
1980 De profundis 14 vaskipuhaltimelle
1980 konsertto 12 sellolle
1985 jousikvartetto
1989 puhallinvintetto

Kirjavinkit

Englund, Einar: I skuggan av Sibelius: fragment ur en tonsättarens liv.
Söderström 1996. / Suomennettu: Sibeliuksen varjossa. Otava 1997.

Juva, Anu: Valkokangas soi! Kirja elokuvamusiikista. Kirjastopalvelu 1995.

Salmenhaara, Erkki, toim.: Miten sävellykseni ovat syntyneet:
12 suomalaista säveltäjä kertoo. Otava 1976.

Heiniö, Mikko: Innovaation ja tradition idea: näkökulma aikamme suomalaisten
säveltäjien musiikkifilosofiaan. Suomen musiikkitieteellinen seura 1984.

Einar Englund och en doft av nostalgi. Redaktör Caterina Stenius.
Helsingfors, Yle, 1980. Ljudkass.; 60 min.