|
|
|
|
Säveltäjä-kapellimestari Viipurissa
Syksystä 1916 alkaen Kuula työskenteli Viipurin Musiikin Ystäväin Seuran orkesterin kapellimestarina. Sävellyksistä Kuulalla oli työn alla mm. Stabat mater, joka jäi keskeneräiseksi, sekä kokoillan baletti "Karhun peijaat" Juhani Ahon laatimaan librettoon. Tanssitaiteilijatar Maggie Gripenberg oli jo joitakin vuosia aikaisemmin yrittänyt saada Sibeliuksen säveltämään saman teoksen. Sibelius kuitenkin kieltäytyi tehtävästi ja Kuula ammuttiin ennen kuin teos ehti kehittyä luonnoksia pidemmälle.
Leevi Madetoja täydensi Kuulan kuoleman jälkeen keskeneräisen Stabat materin partituurin.
|
|
Punakaarteja piilossa
Kansalaissodan syttyessä Kuulat asuivat Säiniöllä, 10 kilometrin päässä Viipurista. Kun kylässä toimitettiin pakkovärväyksiä punakaartin riveihin, joutui Kuula piileskelemään talonsa ullakolla. Huhtikuun lopulla 1918 valkoiset valloittivat Säiniön ja lopulta myös Viipurin.
Kuulan viimeiseksi sävellykseksi jäi suojeluskunnan marssi "Jokamies" Eero Eerolan sanoihin valkoisten voiton kunniaksi.
|
|
Kohtalokas vapunpäivä 1918
Vappuaamuna saapui Toivo ja Alma Kuulan asunnon pihalle Vaasan rykmentin II pataljoonan auto noutamaan puolisoita Viipuriin vappua viettämään. Heidät oli kutsuttu pataljoonan päivällisille Seurahuoneeseen. Tunnelma oli juhlissa korkealla. Illemmalla Alma Kuulaa juhlien päihtynyt meininki alkoi pelottaa ja hän yritti saada Kuulan lähtemään mukanaan kotiin. Kuula lupasi tulla keskiyöhön mennessä.
Kuula ei kuitenkaan saapunut edes aamuun mennessä, joten Alma kuula lähti puolisoaan etsimään kaupungilta. Vihdoin Kuula löytyi pahasti päähän haavoittuneena Viipurin lääninsairaalasta.
|
|
|
|
Mitä yön aikana oli tapahtunut?
Tarkkaa tietoa yön tapahtumista ei ole, sillä todistajalausunnot ovat keskenään ristiriitaisia – voimakas humalatila on sumentanut ja sekoittanut muistit. Joka tapauksessa nähtävästi joku saksalaismielinen jääkäri oli solvauksillaan saanut Kuulan loukkaantumaan, ja tulisen pohjalaisluonteensa mukaisesti on Kuula puolustautunut nyrkiniskuihin tarttumalla puukkoonsa ja haavoittanut loukkaajaansa. Kuului huutoja: "Kostakaa jääkärin veri!"
Yleisessä hässäkässä ovat muutamat jääkärit lähteneet ajamaan takaa Seurahuoneen pihalle pakenevaa Kuulaa. Pahasti humaltunut Kuula kompastui pihalla kaatuen maahan, ja samassa olivat takaa-ajajat saavuttaneet hänet, ja surman luoti kajahti lävistäen Kuulan pään. Kuulan ampui joko jääkäriluutnantti Pekka Heikka tai jääkäriupseeri Oskar Einar Pirinen.
Kuula eli sairaalassa houraillen vielä parisen viikkoa, hän kuoli 18. toukokuuta 1918 34-vuotiaana.
|
|
|
|
Sibeliuksen turvapaikka
Kuulan ampuminen kertoo paljon kansalaissodan ja sen jälkeisen ajan väkivaltaisesta ja turvattomasta ilmapiiristä. Kukaan ei ollut turvassa. Myös Jean Sibelius joutui pakenemaan perheineen Järvenpäästä Helsinkiin turvaan punakaartilaisilta. Hän oli vast’ikään säveltänyt Jääkärimarssin. Marssi ei ollut vielä ehtinyt levitä laajempaan tietoisuuteen, mutta punaisten suorittamat useat kotietsinnät Järvenpäässä loivat vaaran konkreettisen ilmapiirin.
Turvapaikka löytyi Lapinlahden sairaalasta, jossa Sibeliuksen veli Christian oli ylilääkärinä. Ruokaa säännösteltiin ankarasti, ja niiden kahden kuukauden aikana, jotka Sibelius vietti Helsingissä, hän laihtui kaksikymmentä kiloa. Kuulan hautajaispäivänä Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa : "Tänään lasketaan ystävä Toivo Kuula maan kylmään poveen. Miten pohjattoman surullinen onkaan tämä taiteilijakohtalo ! Paljon työtä, lahjakkuutta ja rohkeutta – elämänrohkeutta – ja sitten kaikki lopussa."
|
|
Juha T. Koskinen
|
|
Lähteet
Tuomi Elmgren-Heinonen : Toivo Kuula.Porvoo 1983. Alma Kuula: Virta venhettä vie. Päiväkirja vuosilta 1901-1919. Painokuntoon saattanut Sinikka Kuula-Marttinen. Porvoo 1968. Aarni Krohn: On meidät vihurit valinneet. Suomen Toivo Kuula kirjeidensä valossa. Mikkeli 1983.
|
» Alkuun
|
|