YLE Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Tietopalvelu Digitv.fi
Sininen Laulu - Suomen taiteen tarinoita
YLE Teema
Etusivu
Sarjan esittely
Sarjan osat
Teematarinat
Taiteilijat
Haastatellut
Ajan esineet
Pikkutarinat
Lisätiedot
Tekijät
Palaute

Mikko Niskanen. Kuva: Yle
Niskanen Mikko

Mikko Niskasen yli viisi tuntia kestävä eepos Kahdeksan surmanluotia on suomalaisen elokuvan komein teos.

Mikko Niskasen 15 elokuvaa muodostavat harvinaisen havainnollisen kronikan aikakaudesta jonka ohjaaja eli, lähtien hänen omista
lapsuusvuosistaan 30 -luvulla ja päätyen tarkkoihin,
moninaisten ryhmien tuntoja syvästi tilittäviin esityksiin eri ajankohdista 60 -luvulta 80 -luvun puoliväliin.

Pääteema on sama kuin suomalaisen yhteiskunnan pääteema: vanhan maatalousvaltaisen yhteiskunnan katoaminen ja muuttuminen joksikin muuksi, tämä koettuna suuren tunteen tasolla, ja niin että katsoja koko ajan tuntee tekijän kiihkeän juuriensa etsinnän.

Teemat ovat tämän mukaisesti painokkaita: kasvu ja lakastuminen, identiteetin kriisit, kapina, sopeutuminen ja talttuminen, elämän merkityksen ongelma, kun kaikki tuntuu luisuvan alta.

Aikakautensa kertoja - mitään unohtamatta

Historiallisia elokuvia, siis menneen ajan rekonstruktioita, oli Niskasen 14 elokuvasta peräti puolet. Hänen kolme ensimmäistä elokuvaansa, kärjessä esikoinen Pojat, olivat elokuvia sodasta,
jonka traumaa suomalaisessa elokuvassa on käsitelty yllättävän vähän. Pojat oli samalla ensimmäinen Niskasen hienoista nuorisokuvauksista, vielä perinteinen elokuva (Niskanen ehti toimia suurimman yhtiön SF:n piirissä ja opiskeli elokuvaa
Moskovassa). Käpy selän alla (1966) ja Lapualaismorsian (1967) esittelivät aivan eri sukupolven nuorison, kaupunkilaistuneen ja
jälkimmäisessä myös yleismaailmallisesta vastuusta
haaveilevan sukupolven: Niskanen oli aivan erityisen lahjakas uusien näyttelijöiden löytäjä, ja hänen elokuvistaan muistaakin kasvoja, niiden tuoreuden, avoimuuden, olemisen ohitse ammattilaisuuden tai "amatöörimäisyyden". Niistä muistaa ominaisen runollisen tihennyksen kulloinkin eletystä hetkestä, murrosvaiheen tunnuista, joiden "viimeinen tuntija" Niskanen koki olevansa.

Kahdeksan surmanluotia: suomalaisen elokuvan korkein hetki

Mikko Niskasen yli viisi tuntia kestävä eepos (1972) on suomalaisen elokuvan komein teos, jossa elämän ja elokuvan, elämän ja taideteoksen rajat menettävät merkityksensä; siinä saa muodon kaikki se suru ja sääli, jota vain syvällisin taide voi tavoittaa.
Lähtökohtana oli lehtiuutinen: pienviljelijä oli ahdistettuna tappanut neljä poliisia. Niskanen loihti rutiinimaisesta uutisesta elokuvan, joka on täynnä ihmeellistä, taianomaista elämää, täynnä myötäelämistä, paljasta ihmisyyttä sekä tajua vähäväkisen kansanosan elinehdoista. Yhteiskunnallisesta sivullisuudesta
pääosanesittäjä iskee lakia vastaan jatkamalla pontikankeittoaan sinnikkäästi tulee ihmisen talttumattomuuden korkea veisu. Kuvaus nousee ihmisen psykofyysisistä ulottuvuuksista ja käyttämättömistä mahdollisuuksista, samalla kun se hahmottaa luultavasti olennaisen siitäkin, mitä kansatiede voi ihmisestä tavoittaa. Tässä on paljon jotain Cassavetes'iä, mutta jotenkin vielä syvällisemmin. Ja Mikko Niskasen oma pääosatulkinta on hämmästyttävä. Hän panee minuutensa täydellisesti alttiiksi ja samastuu rooliinsa jopa fyysisesti, kouristuskohtauksia myöten.

"Tämä sodanjälkeisen talonpojan elämä, nousu ja tuho meidän maaseutumme on minun kautenani elänyt sellaisen murroksen, jota ei tunne koko talonpoikamme historia. Ja tämä on viimeinen
sukupolvi tässä kehittyvässä yhteiskunnassa, jolle on ollut mahdollista se todellinen maanviljelijän kutsumus, joka ei enää palaa aidossa muodossa. Sen tuhoavat jo väkilannoitteet ja koko tämä
teknokraattinen elämänpiiri se ei enää ole näiden ihmisten verenkäynnin kautta olevaa maanviljelystä, ei ole enää mullan makua ruuassakaan." (Mikko Niskanen, 1982).

Maaseudun olemuksen ymmärtäjä

Niskanen oli muutenkin kansallisten kriisimomenttien kronikoitsija: Syksyllä kaikki on toisin (1978), pikkukaupungin ja itsemurhaan
ajautuvan pankinjohtajan kuvaus, enteilee melkein aavemaisesti vuosikymmentä myöhemmin pudonneen pankkikriisin tuntuja. Ajolähdön (1982) kolme nuorta lähtee pikkukyliltä työnetsintään Ruotsiin: erään sukupolven kohtalo, jonka taustalla on jo tutut ominaispiirteensä menettänyt maaseutu. Niskasen kerronta ja kuvailmaisu oli siekailematonta, suoraa, hellämielistä ja avaran
humoristista kronikkaa, hänen sisimmät tuntonsa ja hänen oma taiteilijakohtalonsa elivät elokuvissa oli niiden aihe mikä tahansa.

Viimeiset työt syntyivät pitkälti nimenomaan Surmanluotien aaltopituudessa ja olivat niinikään loistavia: kirjailija Kalle
Päätalon kymmeniä paksuja romaaneja käsittelevän romaanieepoksen elokuvasovitukset Elämän vonkamies ja Nuoruuteni savotat olivat hahmotus nuoruuden fantastisista toiveista ja siitä
murskaavasta osuudesta, jonka elämä piirtää suurten toiveiden päälle, aina.

Peter von Bagh

Tuotanto/Ura

Ura

1950-51 näyttelijä, Jyväskylän Työväen teatteri
1952-54 näyttelijä, Kuopion yhteisteatteri
1954-1958 näyttelijä-ohjaaja, Suomen filmiteollisuus oy
1964-70 kouluttaja-ohjaaja, Yleisradio
1971-78 pääohjaaja, TV1
1973-78 taiteilijaprofessori
1972-86 itsenäinen elokuvatuottaja (Käpy-Filmi oy, National-filmi oy)

Elokuvaohjauksia

Pojat (1962)
Sissit (1963)
Hopeaa rajan takaa (1963)
Käpy selän alla (1966)
Elokuva jalostavasta rakkaudesta (1967)
Lapualaismorsian (1967)
Asfalttilampaat (1968)
Laulu tulipunaisesta kukasta (1971)
Kahdeksan surmanluotia (1972)
Omat koirat purivat (1974)
Pulakapina (1977)
Syksyllä kaikki on toisin (1978)
Ajolähtö (1982)
Mona ja palavan rakkauden aika (1983)
Elämän vonkamies (1986)
Nuoruuteni savotat (1988)

Kirjavinkit

Niskanen, Mikko: Vaikea rooli / Mikko Niskanen, Kirjayhtymä, 1971.

Marttinen, Eero: Täyttä elämää : Mikko Niskanen, elokuvamies. Gummerus, 1997.

Toiviainen, Sakari: Tuska ja hurmio - Mikko Niskanen ja hänen elokuvansa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999.

Niskanen, Vuokko: Mieheni Mikko ja minä. Tammi, 2001.

» Alkuun

Sivun sisältö

» Aikakautensa kertoja - mitään unohtamatta
» Kahdeksan surmanluotia: suomalaisen elokuvan korkein hetki
» Maaseudun olemuksen ymmärtäjä
» Tuotanto/Ura
» Kirjavinkit
Henkilötiedot

Niskanen, Mikko Johannes
31.1.1929 - 25.11.1990

Arvo:
professori (1984)
Ammatti:
elokuvaohjaaja, näyttelijä
Koulutus:
1947-1950 Suomen teatterikoulu
1958-61 Neuvostoliiton elokuvakorkeakoulu

Palkinnot:
1963, 1964, 1967, 1968, 1972, 1982 Jussi-patsas
1962, 1963, 1966, 1967, 1973 Elokuvataiteen valtionpalkinto
1967 pääpalkinto Edinburghin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla
1981 rauhanpalkinto VII kansainvälisillä Moskovan festivaaleilla








| Lähetä sivu tuttavallesi   | Tulosta tämä sivu

© 2003 YLE Teema