|
|
|
|
Risto Orko toimi useissa ammateissa, mm. lehtimiehenä ja teatterinjohtajana, ennen kuin puolittain sattumalta nousi erotetun Erkki Karun tilalle Suomi-Filmi yhtiön johtoon vuonna 1934. Hän toimi sekä tuotantopäällikkönä että myös yhtiön pääohjaajana, jonka tärkeimmillä 30 luvun -lopun elokuvilla oli painokkuutta ilmauksina kiristyvästä poliittisesta ilmapiiristä; edessähän tuli olemaan kaksi eri sotaa Neuvostoliiton kanssa.
|
|
Pohjoisen kesän taika
Sinisen viikon pääteema kesä on skandinaavisen 50-luvun elokuvan keskeinen myytti. Toisekseen viikko, hetki vain, on symmetrisyydessään dramaattinen ajanjakso, kuin pieni elämä, mitä se tässä onkin syntymä ja kuolema. Tarina on yksityinen, mutta sitä hallitsee tuntu yhteisesti eletystä: on viikonloppu ja eletään lauantai-illan huumaa pienen merikaupungin, Kotkan, edustalla, moottoriveneet parveilevat merellä, vapauden illuusio, varmuus työläismiljöönkin vakiintuneista elintason seikoista.
|
|
Ajanmerkit
Ensiksi laulunäytelmä Jääkärin morsian oli suurin siihen asti toteutettu suomalainen elokuvaspektaakkeli; se ei millään muotoa jää "filmatun teatterin" rajoihin vaan todella elää musiikin, toiminnan, miljöökuvauksen ja eloisien näyttelijöidensä ansiosta. Enimmät Orkon ohjaukset ovat kevyitä, mitättömän rajalle liukuvia farsseja, joista viimeiset - niiden pääosassa oli sotavuosien suosittu koomikkopari - kiellettiin sotien jälkeen "poliittisesti vaarallisina". Orkon hienoin teos olikin hänen yhtiönsä, Suomi Filmi ainoa "täyden palvelun elokuvatalo" Suomessa. Laboratorio, laatuelokuvan levitys ja lyhytelokuvatuotanto täydensivät hienostuneen tuottajanotteen, jonka 150 elokuvan joukossa on muutamia kymmeniä parhaita Suomessa tehtyjä elokuvia. (Kirjaimellisesti viimeinen Orkon ohjaus, Tulitikkuja lainaamassa, syntyi melkein käsittämättömänä jälkiuunileipänä vuonna 1980 ja oli yhteistyöohjaus neuvosto-ohjaajan kanssa, kuin ironisena sinettinä poliittisesti notkeasta elämästä, olihan nimenomaan useita Orkon elokuvia ollut esityskiellossa sotien jälkeen "poliittisesti epätoivottavina" eli "neuvostovastaisina" tapauksina.
|
|
Sota käsikirjoittajana
Helsingin piti järjestää vuoden 1940 olympialaiset, Orkon ohjata niiden juhlaelokuva. Kymmenet kameratkin olivat jo Suomessa marraskuun lopussa 1939, kun Suomen ja Neuvostoliiton talvisota puhkesi: kuuluisat kuvat, jotka levisivät kaikkialle maailmaan, kuvattiin noilla kameroilla. "Sota on itse käsikirjoittaja. Sen käsikirjoitus tapahtuu rintamilla tai sitten rintaman takana, kotirintamalla. Kaikki mitä voitiin tallentaa, piti tallettaa, niin pitkälle kuin materiaalia riitti. Ja joka paikkaan mihin saattoi mennä ja mies uskalsi mennä, sinne pitikin mennä. Siinä oli se erittäin yksinkertainen käsikirjoitus." (Orko).
|
|
Peter von Bagh
|
|
Tuotanto/Ura
Liikeura
1930 pankinjohtaja (Helsinki) 1931-1932 Suomen ilmoituskeskuksen osastopäällikkkö 1932-1933 Viikkosanomien toimitusjohtaja ja päätoimittaja 1933-1945 Suomi Filmi oy:n pääohjaaja ja tuotantopäällikkö 1945-1999 Suomi Filmi oy:n toimitusjohtaja 1952-1966 Valtion elokuvalautakunnan jäsen 1966-1968 Valtion kamerataidetoimikunnan jäsen 1969-1976 Suomen elokuvasäätiön hallituksen varapuheenjohtaja
Elokuvaohjauksia
1933 Herrat täysihoidossa 1934 Minä ja ministeri 1934 Siltalan pehtoori 1936 VMV 6 [Mika Waltarin aiheen mukaan] 1937 Ja alla oli Tulinen järvi [Maila Talvion romaanin pohjalta] 1938 Jääkärin morsian [Sam Sihvon näytelmä] 1938 Markan tähden [Hilja Valtosen näytelmän pohjalta] 1939 Aktivistit 1940 Taistelujen tie 1940 Kyökin puolella [Sigrid Boonin romaanin pohjalta] 1941 Ryhmy ja Romppainen [Armas J. Pullan romaanin pohjalta] 1943 Jees ja just [Armas J. Pullan romaanien pohjalta] 1960 Taistelujen tie 1980 Tulitikkuja lainaamassa [Maiju Lassilan romaanin pohjalta]
Kirjavinkit
Uusitalo, Kari: Risto Orko. Suomi-Filmin 100 vuotias suurmies. WSOY, 1999.
Muuta
Kolmella vuosisadalla elänyt Risto Orko ehti tuottaa noin 1900 lyhyelokuvaa, noin sata kaitaelokuvaa sekä 2600 mainoselokuvaa
|
» Alkuun
|
|