|
|
|
|
Pietarissa 1912 syntynyt Teuvo Tulio ei koskaan menettänyt sitä kiihkoa, jota hänessä oli näytellessään Valentin Vaalan nuoruudentöiden murrosikäistä Valentino muunnelmaa.
Kun Vaala siirtyi valtapiirien pelinsäännöillä toimivaan Suomi-Filmiin, Tulio oli aina oma itsensä, itsellinen absurdiuteen asti ja säilytti talttumattomuutensa ja taiteellisen alkuvoimansa ja luovan hulluutensa aivan loppuun asti. Hän tuotti, kirjoitti, lavasti, kuvasi, leikkasi ja tietysti ohjasi, eli teki kaiken itse, aina maanisena ja yhä piittaamattomampana "oikean taiteen" pelisäännöistä.
|
|
Karu peruskuvio
Tuliolainen perustarina on nopeasti kerrottu. Tyttö tulee maalta kaupunkiin ja vietellään. Kuten Cecil B. DeMillen Hollywood elokuvissa, Tulionkin teoksissa nähtiin ensin syntiä ja rietastelua, sitten toinen puoli elokuvaa katumusta ja repivää itsesääliä ja sitä tietä avaus kahden aivan erityyppisen yleisönosan lipputuloille. "Miehet palvovat naisia enkeleinä, mutta tekevät heistä huoria."
|
|
Erotiikka ja synti
Laulu tulipunaisesta kukasta, varhaisin säilynyt Tulio ohjaus ja usein (aloittajana Ruotsissa helsinkiläissyntyinen Mauritz Stiller, 1919) filmattu Johannes Linnankosken romaani, on jo täysin "häntä itseään": kertomus kulkumiehestä, joka kulkee yhden tytön luota toisen luo ja pakenee sillä tavalla omaa tyhjyydentunnettaan. Tyyli on veistettyä, henkilöasetelmat ikuistetaan usein pilviä vasten, katseet (joissa on usein sekä kiihkoa että raivoa) puhuvat, eroottinen katalogi sisältää luonnon koko kuvaston ja ihmisten fysionomian. "Meidän joukossamme ei ole hyviä tai huonoja, vaan kaikki me kaipaamme rakkautta..." Kaikki on perusasioita: erotiikka, synti, neitsyys, viina, katumus, uskonnollinen käsitteistö, moraalikäsityksien törmääminen, säätyä koskevien ennakkoluulojen verinen verkosto. Nähdään villejä kuvia: pilvet, vedet, kosken kuohut, tukkilautat, pian tutuiksi käyvät laukkaavat hevoset koko tuliolaisen mielikuvan estetiikka ja puhdasta tyyliä. Kokovartalokuva suomalaisesta miehestä on lopultakin aika armoton: elokuvassa liikutaan keskellä miesten (jotka itse hyppäävät aitasta aittaan) uhoa, pelkoja ja hysteeristä neitsyyden palvontaa.
|
|
Hulluuden vetovoima
Hulluuden ja henkisen tasapainon välinen raja on veteen piirretty viiva. Intohimo on sekä korkein elämää luova voima, samalla kun se on pimeää, tuhoavaa energiaa. Tulion elokuvissa sai keskeisen sijan erikoisin suomalaisen elokuvan "instituutioista": heinäkasa, rakkauden kehto, synnin alkumaja. Myös huiman komeasti kuvatun maaseudun (jossa hurjat hevosajot, joet ja koskenlaskut ovat aina mukana) ja kaupungin, joka on jonkinlainen synnin sinfonia vastakohta on äärimmäinen.
Kun aluksi mukana on myös kirjallisia elementtejä (Sillanpään romaaniin perustuva Silja, 1937, joka on valitettavasti kadonnut), varsinkin sodan jälkeen vaikutelma oli jo sekä villiintynyt että ränsistynyt ja elokuvat yhä suggestiivisempia. Kuvien puhtaasti aistillinen hehku tenhoaa, ja sellaiset teokset kuin Sellaisena kuin Sinä minut halusit (1944), Rakkauden risti (1946) tai Levoton veri (1946) tuovat yhä uusia ristiriitaisia aineksia ilmaisevasti esille: rikos, mustasukkaisuus, sokeus, äärimmäinen rappio...
Näiden elokuvien suuri, etuoikeutettu, lopulta kaikki "normaalin" näyttelemisen kaavat hylännyt tähti oli vaalea ja kaunis Regina Linnanheimo, jonka luomat kuvaelmat hysteriasta, paniikista, pelosta ja hulluudesta ovat suurta kertomaa myös koko maailman melodraaman mittakaavassa.
|
|
Katoavuuden kuvat
"Miks meillä kaikki kaunis kukkii nopeasti..." kirjoittaa Suomen kansallisrunoilija Eino Leino runossaan Lapin kesä. Myös suomalaisessa elokuvassa luovat urat ovat yleensä katkenneet kohtuuttoman varhain. Myös Tulion ura tuntui luisuvan järjenvastaisiin uomiin jo 50-luvun puoliväliin mennessä kun hän oli vasta vähän yli 40 -vuotias. Hänen viimeiset teoksensa - hädin tuskin ensi-illan 70-luvun taitteessa saanut Sensuela oli niistä viimeinen - sinetöivät hänen yhteismitattomuutensa niin "elokuva alan" kuin yleensäkin järjestäytyneen "taiteentekemisen" kanssa: suomalaisen elokuvan villilintu päätyi hiljaisuuteen ja ehdottomaan eristäytyneisyyteen.
|
|
Peter von Bagh
|
|
Tuotanto/Ura
Näyttelijäsuoritukset
Mustat silmät, 1929 Mustalaishurmaaja, 1929 Laveata tietä, 1931 Sininen varjo, 1933 Fredlös (Sortuneita), 1935
Elokuvaohjaukset
Taistelu Heikkilän talosta, 1936 Nuorena nukkunut, 1937 Kiusaus, 1938 Laulu tulipunaisesta kukasta, 1938 Vihtori ja Klaara, 1939 Unelma karjamajalla, 1940 Sellaisena kuin sinä minut halusit, 1944 Rakkauden risti, 1946 Levoton veri, 1946 Intohimon vallassa, 1947 Forsfararnas kvinna (Forsfararna, Hornankoski), 1949 (suomenkielinen versio Roland af Hällströmin nimissä) Rikollinen nainen, 1952 Mustasukkaisuus, 1953 Olet mennyt minun vereeni, 1956 Se alkoi omenasta, 1962 Sensuela, 1972
Lisätietolinkit
Kirjavinkit
Toiviainen, Sakari: Suurinta elämässä - elokuvamelodraaman kulta-aika. VAPK-kustannus, 1992.
Tulio - levottoman veren antologia. Toim. Sakari Toiviainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.
Intohimon vallassa - Teuvo Tulion kuvamaailma. Toim. Markku Marttila, Juha Seitajärvi, Lauri Tykkyläinen ja Kai Vase. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003.
|
» Alkuun
|
|