YLE Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Tietopalvelu Digitv.fi
Sininen Laulu - Suomen taiteen tarinoita
YLE Teema
Etusivu
Sarjan esittely
Sarjan osat
Teematarinat
Taiteilijat
Haastatellut
Ajan esineet
Pikkutarinat
Lisätiedot
Tekijät
Palaute

Teuvo Tulio. Kuva: Yle
Teuvo Tulio

Teuvo Tulio ei koskaan menettänyt kiihkoaan näyttelijänä.

Pietarissa 1912 syntynyt Teuvo Tulio ei koskaan menettänyt sitä kiihkoa, jota hänessä oli näytellessään Valentin Vaalan nuoruudentöiden murrosikäistä Valentino muunnelmaa.

Kun Vaala siirtyi valtapiirien pelinsäännöillä toimivaan Suomi-Filmiin, Tulio oli aina oma itsensä, itsellinen absurdiuteen asti ja säilytti talttumattomuutensa ja taiteellisen alkuvoimansa ja luovan hulluutensa aivan loppuun asti. Hän tuotti, kirjoitti, lavasti, kuvasi, leikkasi ja tietysti ohjasi, eli teki kaiken itse, aina
maanisena ja yhä piittaamattomampana "oikean taiteen" pelisäännöistä.

Karu peruskuvio

Tuliolainen perustarina on nopeasti kerrottu. Tyttö tulee maalta kaupunkiin ja vietellään. Kuten Cecil B. DeMillen Hollywood elokuvissa, Tulionkin teoksissa nähtiin ensin syntiä ja rietastelua,
sitten toinen puoli elokuvaa katumusta ja repivää itsesääliä ja sitä tietä avaus kahden aivan erityyppisen yleisönosan lipputuloille. "Miehet palvovat naisia enkeleinä, mutta tekevät heistä huoria."

Erotiikka ja synti

Laulu tulipunaisesta kukasta, varhaisin säilynyt Tulio ohjaus ja usein (aloittajana Ruotsissa helsinkiläissyntyinen Mauritz Stiller, 1919) filmattu Johannes Linnankosken romaani, on jo
täysin "häntä itseään": kertomus kulkumiehestä, joka kulkee yhden tytön luota toisen luo ja pakenee sillä tavalla omaa tyhjyydentunnettaan. Tyyli on veistettyä, henkilöasetelmat ikuistetaan usein pilviä vasten, katseet (joissa on usein sekä
kiihkoa että raivoa) puhuvat, eroottinen katalogi sisältää luonnon koko kuvaston ja ihmisten fysionomian. "Meidän joukossamme ei ole hyviä tai huonoja, vaan kaikki me kaipaamme rakkautta..."
Kaikki on perusasioita: erotiikka, synti, neitsyys,
viina, katumus, uskonnollinen käsitteistö, moraalikäsityksien törmääminen, säätyä koskevien ennakkoluulojen verinen verkosto. Nähdään villejä kuvia: pilvet, vedet, kosken kuohut, tukkilautat,
pian tutuiksi käyvät laukkaavat hevoset koko tuliolaisen mielikuvan estetiikka ja puhdasta tyyliä. Kokovartalokuva suomalaisesta miehestä on lopultakin aika armoton: elokuvassa liikutaan
keskellä miesten (jotka itse hyppäävät aitasta aittaan) uhoa, pelkoja ja hysteeristä neitsyyden palvontaa.

Hulluuden vetovoima

Hulluuden ja henkisen tasapainon välinen raja on veteen piirretty viiva. Intohimo on sekä korkein elämää luova voima, samalla kun se on pimeää, tuhoavaa energiaa. Tulion elokuvissa sai keskeisen
sijan erikoisin suomalaisen elokuvan "instituutioista": heinäkasa, rakkauden kehto, synnin alkumaja. Myös huiman komeasti kuvatun
maaseudun (jossa hurjat hevosajot, joet ja koskenlaskut ovat aina mukana) ja kaupungin, joka on jonkinlainen synnin sinfonia vastakohta on äärimmäinen.

Kun aluksi mukana on myös kirjallisia elementtejä (Sillanpään romaaniin perustuva Silja, 1937, joka on valitettavasti kadonnut), varsinkin sodan jälkeen vaikutelma oli jo sekä villiintynyt että
ränsistynyt ja elokuvat yhä suggestiivisempia. Kuvien puhtaasti aistillinen hehku tenhoaa, ja sellaiset teokset kuin Sellaisena kuin Sinä minut halusit (1944), Rakkauden risti (1946) tai Levoton
veri (1946) tuovat yhä uusia ristiriitaisia
aineksia ilmaisevasti esille: rikos, mustasukkaisuus, sokeus, äärimmäinen rappio...

Näiden elokuvien suuri, etuoikeutettu, lopulta kaikki "normaalin" näyttelemisen kaavat hylännyt tähti oli vaalea ja kaunis Regina Linnanheimo, jonka luomat kuvaelmat hysteriasta, paniikista,
pelosta ja hulluudesta ovat suurta kertomaa myös koko maailman melodraaman mittakaavassa.

Katoavuuden kuvat

"Miks meillä kaikki kaunis kukkii nopeasti..."
kirjoittaa Suomen kansallisrunoilija Eino Leino runossaan Lapin kesä. Myös suomalaisessa elokuvassa luovat urat ovat yleensä katkenneet kohtuuttoman varhain. Myös Tulion ura tuntui luisuvan
järjenvastaisiin uomiin jo 50-luvun puoliväliin mennessä kun hän oli vasta vähän yli 40 -vuotias.

Hänen viimeiset teoksensa - hädin tuskin ensi-illan 70-luvun taitteessa saanut Sensuela oli niistä viimeinen - sinetöivät hänen yhteismitattomuutensa niin "elokuva alan" kuin yleensäkin järjestäytyneen "taiteentekemisen" kanssa: suomalaisen elokuvan villilintu päätyi hiljaisuuteen ja ehdottomaan eristäytyneisyyteen.

Peter von Bagh

Tuotanto/Ura

Näyttelijäsuoritukset

Mustat silmät, 1929
Mustalaishurmaaja, 1929
Laveata tietä, 1931
Sininen varjo, 1933
Fredlös (Sortuneita), 1935

Elokuvaohjaukset

Taistelu Heikkilän talosta, 1936
Nuorena nukkunut, 1937
Kiusaus, 1938
Laulu tulipunaisesta kukasta, 1938
Vihtori ja Klaara, 1939
Unelma karjamajalla, 1940
Sellaisena kuin sinä minut halusit, 1944
Rakkauden risti, 1946
Levoton veri, 1946
Intohimon vallassa, 1947
Forsfararnas kvinna (Forsfararna, Hornankoski), 1949 (suomenkielinen versio Roland af Hällströmin nimissä)
Rikollinen nainen, 1952
Mustasukkaisuus, 1953
Olet mennyt minun vereeni, 1956
Se alkoi omenasta, 1962
Sensuela, 1972

Lisätietolinkit

» Teuvo Tulio eli Theodor Antonius Tugai
Suomen elokuva-arkiston laatima filmografia ja biografia.

Kirjavinkit

Toiviainen, Sakari: Suurinta elämässä - elokuvamelodraaman kulta-aika. VAPK-kustannus, 1992.

Tulio - levottoman veren antologia. Toim. Sakari Toiviainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.

Intohimon vallassa - Teuvo Tulion kuvamaailma. Toim. Markku Marttila, Juha Seitajärvi, Lauri Tykkyläinen ja Kai Vase. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003.

» Alkuun

Sivun sisältö

» Karu peruskuvio
» Erotiikka ja synti
» Hulluuden vetovoima
» Katoavuuden kuvat
» Tuotanto/Ura
» Lisätietolinkit
» Kirjavinkit
Henkilötiedot

Tugai (Derodzinsky), Theodor Antonius
23.8.1912 - 8.6.2000
Taiteilijanimet:
Teuvo Tulio
Ammatti:
ohjaaja, tuottaja, näyttelijä
Palkinnot:
1983 Veteraani-Jussi
1988 Suomen elokuvaohjaajien liiton kunniajäsen






| Lähetä sivu tuttavallesi   | Tulosta tämä sivu

© 2003 YLE Teema