|
|
|
|
Unto Salmisen ja Kyllikki Väreen poika aloitti elokuvauransa teatterikoululaisena elokuvassa Skandaali tyttökoulussa (1960) ja oli pian vakiokasvo aikansa ongelmanuorisoa käsittelevissä elokuvissa (tyyppiä Jengi) ja kiiltokuvarooleissa.
Tuottaja Särkkä yritti jopa luoda Salmisesta ja Pirkko Mannolasta Taunon ja Ansan kaltaista toiveparia. Joku satunnainen melodraama, kuten mieletön Kuu on vaarallinen (1962), toi pientä piristystä tähän suhteellisen surulliseen listaan.
|
|
Näyttelijä kasvaa korkoa
Elokuvaura oli uinuksissa monta pitkää vuotta, poikkeuksena Spede-elokuvien ronskisti tyypitellyt ja vahvasti kansan mieleen jääneet piirrelmät, esimerkiksi valtavahampainen Manolito. Elokuvan taukovaiheessa Salmisen kyvyt kasvoivat korkoa ennen kaikkea Turun kaupunginteatterissa Holmbergin ja Långbackan kaudella ja hän nousi jättitehtäviin - 'Seitsemän veljeksen' Juhani, Van Gogh, Danton... Kun uusi vilkas valkokangaselämä 1970-luvun lopulla alkoi, osat ovat olleet kauttaaltaan paremmin Salmisen kykyjä vastaavia voimarooleja ja pääosia sellaisissa elokuvissa kuin Runoilija ja muusa, Pedon merkki, Niskavuori ja Hamlet liikemaailmassa, joka ei ole ainoa esimerkki siitä että Esko Salminen on varsin luonnollisesti osa Aki Kaurismäen universumia, luottamusmies ja silta vanhemman elokuvan maailmoista.
|
|
Vivahteikkuuden valkokangasaika
Salmisen koko uran aivan parhaita rooleja ovat Hamletliikemaailmassa -elokuvan isäpuoli ja saman tuotantoyhtiön piirissä syntynyt pervertikko-psykiatri Veikko Aaltosen Tuhlaajapojassa. Tämän elokuvan yhteydessäSalminen esitti hyvin koko uransa kaarta kuvaavan toteamuksen:
"Minun ei oleteta tulkitsevan karmeita ihmisiä. Itse vihaan koko sankariroolin käsitettä, en tiedä mitään niin latteaa ajatusta kuin esittää sankaria. Näitä rooleja havittelevat eivät halua olla näyttelijöitä, he haluavat olla näytteillä. Jos johonkin olen pyrkinyt ja pyrin, niin luonnenäyttelijäksi.
Esko Salmisen reippaasti yli 40 vuoden pituinen ura käsittää myös paljon merkittäviä radio- ja televisiotöitä. Hänen selvästi painokkainta antiaan on ollut teatteri, mutta elokuvan osuus on sekä vahva että melkein vertauskuvallinen - moninainen ja ristiriitainen kuin suomalainen elokuva itse.
|
|
Peter von Bagh
|
|
Tuotanto/Ura
Ura
1961-69 Suomen Kansallisteatteri 1969-71 Helsingin Kaupunginteatteri 1971-77 Turun Kaupunginteatteri 1977-92 Helsingin Kaupunginteatteri 1992- Suomen kansallisteatteri
Vieraileva näyttelijä Helsingin kaupunginteatterissa 1998, 2002 ja KOM-teatterissa 2001-02. Esiintynyt lisäksi useissa elokuvissa (mm. Runoilija ja Muusa, Pedon merkki, Niskavuori, Pohjanmaa, Tuhlaajapoika) ja tv:ssa.
Rooleja
André (Andorra) 1962 Esko (Nummisuutarit) 1965 Juhani (Seitsemä veljestä) 1972 Lopachin (Kirsikkapuisto) 1974 Van Gogh (Van Gogh ja postinkantaja) 1975 Danton (Dantonin kuolema) 1977 Othello (Othello) 1978 Eddie (Näköala sillalta) 1982 Orgon (Tartuffe) 1985 Macbeth (Macbeth) 1989
Kirjavinkit
Haaveesta vai pakosta? - näkökulmia teatteriohjaajan työhön. Toim. Anneli Ollikainen. Teatterikorkeakoulu, 1986.
Salminen, Esko & Kinnunen, Raila: Elämä Eskona - "still going wrong". WSOY, 1997.
|
» Alkuun
|
|