Unto Salmisen ja Kyllikki Väreen poika aloitti elokuvauransa teatterikoululaisena elokuvassa Skandaali tyttökoulussa (1960) ja oli pian vakiokasvo aikansa ongelmanuorisoa käsittelevissä
elokuvissa (tyyppiä Jengi) ja kiiltokuvarooleissa.

Tuottaja Särkkä yritti jopa luoda Salmisesta ja Pirkko Mannolasta Taunon ja Ansan kaltaista toiveparia. Joku satunnainen melodraama, kuten mieletön Kuu on vaarallinen (1962), toi pientä piristystä tähän suhteellisen surulliseen listaan.

Elokuvaura oli uinuksissa monta pitkää vuotta, poikkeuksena Spede-elokuvien ronskisti tyypitellyt ja vahvasti kansan mieleen jääneet piirrelmät, esimerkiksi valtavahampainen Manolito. Elokuvan
taukovaiheessa Salmisen kyvyt kasvoivat korkoa ennen kaikkea Turun kaupunginteatterissa Holmbergin ja Långbackan kaudella ja hän nousi jättitehtäviin - 'Seitsemän veljeksen' Juhani, Van Gogh, Danton...
Kun uusi vilkas valkokangaselämä 1970-luvun lopulla
alkoi, osat ovat olleet kauttaaltaan paremmin Salmisen kykyjä vastaavia voimarooleja ja pääosia sellaisissa elokuvissa kuin Runoilija ja muusa, Pedon merkki, Niskavuori ja Hamlet liikemaailmassa, joka ei ole ainoa esimerkki siitä että Esko Salminen on varsin luonnollisesti osa Aki Kaurismäen universumia,
luottamusmies ja silta vanhemman elokuvan maailmoista.

Salmisen koko uran aivan parhaita rooleja ovat Hamletliikemaailmassa -elokuvan isäpuoli ja saman tuotantoyhtiön piirissä syntynyt pervertikko-psykiatri Veikko Aaltosen Tuhlaajapojassa. Tämän elokuvan yhteydessäSalminen esitti hyvin koko uransa kaarta kuvaavan toteamuksen:

"Minun ei oleteta tulkitsevan karmeita ihmisiä. Itse vihaan koko sankariroolin käsitettä, en tiedä mitään niin latteaa ajatusta kuin esittää sankaria. Näitä rooleja havittelevat eivät halua olla
näyttelijöitä, he haluavat olla näytteillä. Jos johonkin olen pyrkinyt ja pyrin, niin luonnenäyttelijäksi.

Esko Salmisen reippaasti yli 40 vuoden pituinen ura
käsittää myös paljon merkittäviä radio- ja televisiotöitä.
Hänen selvästi painokkainta antiaan on ollut teatteri,
mutta elokuvan osuus on sekä vahva että melkein
vertauskuvallinen - moninainen ja ristiriitainen kuin suomalainen elokuva itse.

Tuotanto/Ura

Ura

1961-69 Suomen Kansallisteatteri
1969-71 Helsingin Kaupunginteatteri
1971-77 Turun Kaupunginteatteri
1977-92 Helsingin Kaupunginteatteri
1992- Suomen kansallisteatteri

Vieraileva näyttelijä Helsingin kaupunginteatterissa 1998, 2002 ja KOM-teatterissa 2001-02.
Esiintynyt lisäksi useissa elokuvissa (mm. Runoilija ja Muusa, Pedon merkki, Niskavuori, Pohjanmaa, Tuhlaajapoika) ja tv:ssa.

Rooleja

André (Andorra) 1962
Esko (Nummisuutarit) 1965
Juhani (Seitsemä veljestä) 1972
Lopachin (Kirsikkapuisto) 1974
Van Gogh (Van Gogh ja postinkantaja) 1975
Danton (Dantonin kuolema) 1977
Othello (Othello) 1978
Eddie (Näköala sillalta) 1982
Orgon (Tartuffe) 1985
Macbeth (Macbeth) 1989

Kirjavinkit

Haaveesta vai pakosta? - näkökulmia teatteriohjaajan työhön. Toim. Anneli Ollikainen. Teatterikorkeakoulu, 1986.

Salminen, Esko & Kinnunen, Raila: Elämä Eskona - "still going wrong". WSOY, 1997.