|
|
|
|
Varreltaan lyhyenläntä, tyylikkäitä gentlemannin piirteitä korostava Matti Jurva aloitti iltama- ja kahvilaviihdyttäjänä jo nuorena ja oli pian Tatu Pekkarisen veroinen alansa valio.
Se että kuplettiperinne jatkui 30-luvullakin J.Alfred Tannerin ja Rafu Ramstedtin kuoltuakin oli suureksi osaksi juuri hänen ansiotaan. Hänen laulunsa ovat sekä iskelmiä että aikakauden hupaisin kronikka, jonka kurittomassa fantasiassa suuret tapahtumat (kieltolaki, Berliinin olympialaiset) ja pienet sattumukset muodostavat herkullisen kimaran. Yhä vielä Jurva on 406 levytyskappaleineen yksi eniten levyttäneitä suomalaisia; Amerikoissa - jonne hän teki viisi pitkää esiintymisreissua - levyjä lienee syntynyt lisääkin.
|
|
Sydämellinen luonnonlahjakkuus
Jurvan ääntä ei voi kehua kauniiksi, mutta sen käheys - hän oli joutunut viidyttämään isoja yleisöjä ilman mikrofonia - sisälsi vastaansanomattoman sanoman elämänkokemuksesta sekä reilusta ystävällisyydestä.
Matin tähtiaika osui uudentyyppisen tanssimusiikin voittokulkujen keskelle, ja hänen ohjelmistonsa sisälsikin paljon fokseja. Enimmäkseen linja oli kuitenkin 'rahvaanomaista' eli polkkia ja jenkkoja, joissa hän näytti kykynsä häkeltymättömänä ja ainutlaatuisen nopeasti ja tarkasti tekstiä jakavana sanojen pudottelijana.
|
|
Läsnäolon taide
Jurvan ei esiintyessään tarvinnut temppuilla: hän tarjosi mutkattoman kokonaispaketin, jossa hän isännöi taitavana, hyväntuulisena seremoniamestarina - ja saattoi jopa riehaantua huimaan steppiin, jonka taidot hän oli oppinut Amerikoissa (pieni lyhytkuva Ankkurikahvilan kantavieraat tallentaa tämänkin ihmeen).
Pilke silmäkulmassa oli synnynnäistä, ja taiteilijatoverit ovat paljon muistelleet hänen kulissien takaista ilonpitoaan. Sotavuosina (joiden keskellä hän kuoli) Jurva oli mukana viihdyttämässä rintamajoukkoja ja ehti luoda korpraali Möttösen ja Lapatossun rinnalle vaihtoehtoisen perushahmon: hän näytti enemmän muonavarikolla viihtyvältä korpisoturilta kuin varsinaiselta rintamamieheltä.
Mitkä laulut ovat Matin kuolemattomia? Ainakin Pohjanmaan junassa, Savonmuan Hilma, Sulamith, Väliaikainen tai Viipurin Vihtori edustavat sellaista ilon evankeliumia, surumielen häivähtäessä siellä täällä, jota suomalaisessa iskelmässä kohtaa vain valittuina hetkinä.
|
|
Peter von Bagh
|
|
Tuotanto/Ura
Jurvan ikivihreitä sävellyksiä
Ihminen älä hermostu, Katulaulaja, Lapsellinen mies, Lesken impi, Pohjanmaan junassa, Savonmuoan Hilima, Savotan Sanni, Soit viel' se neekerijazz, Sulamith, Tullaan tullaan, Väliaikainen
Elokuva -esiintymisiä
1939 Kaksi Vihtoria, seremoniamestarin osa / tulkinta Väliaikaisesta Ankkurikahvilan kantavieraat, Kauko Käyhkön ja Eugen Malmsténin kanssa Herra Johtajan 'harha-askel', Emmi Jurkan kanssa
Kirjavinkit
Kukkonen, Einari: Äänisen aallot: suomalaisen levylaulun vaiheita sotavuosina 1940-44. Kustannuskolmio 2002.
Kukkonen, Einari: Matti ja Tatu Victoria ylösrakentamassa. Teoksessa Einari Kukkonen: Lännen lokarit - Amerikansuomalaisen levylaulun vaihteita. Kustannuskolmio 2001. s. 213-250.
Hirviseppä, Reino: "Laulu-Matti" maailman markkinoilla. Teoksessa Reino Hirviseppä: Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. WSOY 1969. s. 140-141.
|
» Alkuun
|
|