Väinö Kunnas syntyi 12.4. 1896 Viipurissa. Äidin varhaisen kuoleman vuoksi hän keskeytti koulunkäyntinsä. Perheen muutettua Sortavalaan, Kunnas aloitti opiskelun käsityöläiskoulussa, josta hän vuonna 1912 sai päästötodistuksen. Samana vuonna perhe muutti Viipuriin, jossa Kunnas aloitti taideopinnot Viipurin Taiteenystävien Piirustuskoulussa. Opintojensa rahoittamiseksi Kunnas joutui koko opiskeluaikansa olemaan ansiotyössä konttori- ja piirustusapulaisena. Opintojensa ja ansiotyönsä ohella Kunnas opiskeli musiikkia säveltäjä Toivo Kuulan johdolla.

Vuonna 1920 Kunnas muutti Helsinkiin, ja aloitti heti opinnot Taideyhdistyksen piirustuskoulussa opettajanaan mm. Alvar Cawén. Opiskeluaikanaan 1920-21 Kunnas teki satunnaisesti töitä, mutta joutui pian taloudellisen tilanteensa ajamana työskentelemään vakituisesti koristemaalarina ja piirtäjänä J.S. Sirénin arkkitehtitoimistossa.

1920-luvun taide-elämä oli jakautunut nuoriin tulokkaisiin ja vanhoihin, erityisesti marraskuulaisiin mestaritaiteilijoihin. Myös Väinö Kunnaksen taiteessa näkyy marraskuulaisten, Tyko Sallisen, Alvar Cawénin ja Marcus Collinin vaikutus. Kunnaksen taidetta täytyy kuitenkin tarkastella omana ilmiönään, joka liittyi läheisesti Tulenkantajien kirjalliseen piiriin. Kunnas liittyi vuonna 1923 perustettuun “Nuoret” ryhmittymään ja osallistui Stenmanin taidesalongissa järjestettyyn näyttelyyn. Samana vuonna Kunnas kirjoitti Sylvi Karlssonille seuraavasti: “Huomasin lehdestä ettei minua oltu valittu jäseneksi taiteilijaseuraan. […] Vanhuksilla on jotain meitä vastaan, miks ei siis meillä […]. Alas Marraskuulaisten ryyppykopladiktatuuri!!!”.

			Marjatta Levanto kuvaa Väinö Kunnanksen tuotantoa ja sitä, kuinka kansallinen ja suomalainen pohja oli siinä menettänyt merkityksensä.

Väinö Kunnas avioitui vuonna 1924 taidemaalari Sylvi Alice Karlssonin kanssa. Joel Lehtonen, joka oli kuvataiteista hyvin kiinnostunut, asui Kunnasten naapurissa Helsingin Haagassa. Lehtosen kautta Kunnaksen tuttavapiiriin kuului useita kirjailijoita. Tulenkantajien piiriin Kunnas tutustui lähemmin vuonna 1926.

			Kirsi Kunnas kertoo isästään Väinö Kunnaksesta ja Tulenkantajista
			Olli Valkonen kertoo Tulenkantajien suhteesta kuvataiteeseen.

Kunnaksen ura kesti vain kymmenen vuotta ja päättyi hänen äkilliseen kuolemaansa vuonna 1929. Tänä aikana hän kulki nopeasti tiensä ekspressionismista uusasiallisuuteen ja modernistisiin kokeiluihin. 1920-luvun alkupuolella ja puolessavälissä maalatut kirjailijamuotokuvat osoittavat Kunnaksen olleen tarkkasilmäinen ihmiskuvaaja, kubistiset ”Tanssi”-sarjan maalaukset taas heijastavat Tulenkantajien viehtymystä koneromantiikkaan. Kunnasta on pidetty suomalaisessa maalaustaiteessa oman aikansa, 1920-luvun tulkkina.

Tuotanto/Ura

Maalauksia

Maalaus Värtsilästä, 1922
Uuno Kailaan muotokuva, 1924
Kaupunkikuva, 1926
Omakuva, 1926
Tanssit-sarja, 1927-28
Olavi Paavolainen, 1928

Kirjavinkit

Wäinö Kunnas (1896-1929) : näyttelyjulkaisu. Hämeenlinnan taidemuseo 1996.

Lähteet

Ars Suomen taide 5, 1990. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Helsinki.

Pinx. Maalaustaide Suomessa. Maalta kaupunkiin, 2002. Toim. Helena Sederholm. WSOY, Porvoo.

Wäinö Kunnas. Näyttelyluettelo, 1996. Toim. Taina Lammassaari. Hämeenlinnan Taidemuseon julkaisuja 2/1996. Forssa.