Pekka Halonen syntyi vuonna 1865 talonpoikaissukuun. Hän vietti lapsuutensa suurperheessä. Vuonna 1886 Halonen lähti varattomana opiskelemaan taidetta Helsinkiin taideyhdistyksen piirustuskouluun opettajinaan Carl John ja Fredrik Ahlstedt. Hän pääsi pian vapaaoppilaaksi, mutta opintojensa ohessa hän toimi koristemaalarina. Syksyllä 1890 Halonen lähti Pariisiin jatkamaan opintojaan.

Halonen oli jo varhain mukana Nuoren Suomen toiminnassa, ja häntä kiehtoivat aito ja alkuperäinen suomalainen talonpoikainen työ sekä ennen kaikkea suomalainen maisema. Venäjän tsaarinvallan sortotoimenpiteet vahvistivat Halosen käsitystä Suomen kansan tulevaisuudesta ”Jumalan valittuna kansana”.

Vuonna 1894 Halonen palasi Pariisiin ja osallistui Väinö Blomstedtin kanssa Paul Gauguinin yksityiselle taidekurssille. Hän kiinnostui Pariisissa ollessaan japanilaisista puupiirroksista ja omaksui maisemamaalauksiinsa pelkistävän tyylin ja pehmeän dekoratiivisuuden.

Halonen ei kuitenkaan innostunut vuosisadanvaihteen Pariisista, vaan arvosteli siellä vallitsevaa henkistä rappiotilaa. Hän oli kuitenkin kiinnostunut teosofisesta aatemaailmasta, joka liittyi vuosisadan vaihteen Pariisin symbolismiin ja henkiseen ilmapiiriin. Vaikka Halonen maalasikin muutamia Kalevala-aiheita, ne eivät kiehtoneet häntä siinä määrin kuin esimerkiksi Gallen-Kallelaa.

Ulkoilmamaalauksen periaatteiden mukaisesti talvimaisemakin piti maalata ulkona. Halonen, joka maalasi mieluiten juuri talvi- ja kevätmaisemia, ei ymmärtänyt ”ikkunan läpi maalaajia”. Maalaamista vaikeutti hieman sormien kangistuminen pakkasessa. Halosen väriaistin kerrotaan olleen niin terävä, että tämä saattoi panna merkille vähäisetkin lämpötilan tai valon muutokset luonnossa. Halonen on tullut tunnetuksi erityisesti talvimaisemistaan, joissa hän kuvaa veden eri olomuotoja, soveltaen japanilaisista puupiirroksista saamiaan vaikutteita.


Vuonna 1892 Halonen matkusti Sortavalan Myllykylään, missä hänen Aapeli-veljensä työskenteli, etsimään suomalaisia aiheita. Halonen maalasi karjalaismaisemia juuri Sortavalassa. Matkalla hän tutustui tulevaan vaimoonsa Maija Mäkiseen. He avioituivat vuonna 1895 ja asettuivat asumaan syrjäiseen Kirjavalahden Komoraan. Seuraavana vuonna he matkustivat Italiaan, jossa Halonen perehtyi antiikin ajan seinämaalauksiin.

Akseli Gallen-Kallelan karelianismin hengessä Halonenkin halusi löytää itselleen oman erämaa-ateljeen. Hän osti Tuusulanjärven rannalla olevan Pitkäniemen ja rakennutti ateljeekodikseen Halosenniemen, jonne perheineen muutti 1901.

Vuonna 1902 Tuusulanjärven maisemissa oli jo neljä taiteilijakotia: Halosenniemi, Ahola, Järnefeltien Suviranta ja Erkkola. Mm. Jean Sibelius kuului Halosen lähimpiin ystäviin.

Onnellinen perhe-elämä tarjosi puitteet taiteeseen keskittymiselle. Kuuluisimman työtä kuvaavan teoksen Tienraivaajia Karjalassa (1900) Halonen maalasi Tuusulassa. Tuusulassa Halonen löysi taiteensa henkisen sisällön ja omimman tyylinsä.

Tuotanto/Ura

Tunnettuja maalauksia

Niittomiehet, 1891
Kanteleensoittaja, 1892
Oijustie, 1892
Soittotunnin jälkeen, 1894
Neiet niemien nenissä, 1895
Iltatunnelma, 1896
Tienraivaajia Karjalassa, 1900

Alttaritauluja

Kristus ristillä, 1899 / Mikkelin tuomiokirkko
Kuningasten kumarrus, 1900 / Kotkan kirkko
Ristiltäotto, 1914 / Viipurin tuomiokirkko

Kirjavinkit

Kettunen, Minna: Halosen taiteilijasuku. Tammi 2001.

Konttinen, Riitta: Sammon takojat - Nuoren Suomen taiteilijat ja suomalaisuuden kuvat. Otava 2001.

Pekka Halonen sanoin ja kuvin. Toim. Juha Ilvas. Otava 1990.

Meri, Veijo: Tuusulan rantatie. Otava 1981.

Lindström, Aune: Pekka Halonen - elämä ja teokset. WSOY 1957.

Halonen, Antti: Latu lumessa - Pekka Halosen etsijäntie. Tammi 1965.

Palola, Eino: Runoja, värejä, säveleitä - taiteilijaelämää Tuusulassa. Otava 1935.

Lähteet

Ars Suomen taide 4. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu. 1989.

Pinx. Maalaustaide Suomessa. Arki- ja pyhäpuvussa, 2001. Toim. Helena Sederholm.
WSOY, Porvoo.

Pinx. Maalaustaide Suomessa. Maalta kaupunkiin, 2002. Toim. Helena Sederholm. WSOY, Porvoo

http://www.kansallisbiografia.fi