Tuuliset rannat

tatjuska, 03.11.2009 11:50

Tuuliset rannat
 
Kävelen ajatuksissani taas tuota rantaa,
toivoen näkeväni jälleen kauan sitten kadonneen rakkauteni.
 
Tuulen tuoma henkäys kasvoilleni kertoo kaiken,
mennyttä ei voi saada enää takaisin.
 
Mutta ajatuksissani sen voi aina elää uudelleen.
Miettiessäni tuota saan kyyneleen itselle.
 
Jonain päivänä olen itse osa tuota Tuulisen rannan historiaa.
Silloin kerron itse oman tarinan tuleville sukupolville,
 
kevyenä tuulen henkäyksenä ja vahvistaen Tuulisen rannan pohjaa,
jonka tarkoitus on kantaa vielä monta tulevaa rakkautta.
 
Joskus saan tunteen, että jossain päin Maailmaa syntyy aina uutta rantaa,
joka liittyy ajan myötä omaani rantaani ja vahvistuu entisestään.
 
Joskus Luonto Äiti saattaa mullistaa nämä rannat ja silloin nukumme Sinisen Meren uniin.
Vaikka äkkinäinen lähtömme tuntuu tuskalta, niin jälkeemme jää Verenpunainen Ruusu.
 
Tämä Ruusu kertoo, että Veri on kyyneleemme myös, silloin kuin me emme ole enää Universumin Tähdistöön kuuluvana, vaan sammuneita virtoja, jotka eivät enää liiku.
 
Runo: Tatjuska

LEHTIEN HAVINA.

tatjuska, 05.10.2009 16:43

LEHTIEN HAVINA.

Lehtien havina on, kuin
kohtaloni kohina.
 
Etsien käyn kohti kohtaloani.
Metsien henget tuon tahtomattani.
 
Taas kuulen tuulen tuoneen viestin.
Saan huulet tuleen, tuhonneen taiston.
 
Matala pieni tieni, mutta kuljen sitä vain,
Manala iso tiesi, uutta onnea toivon sinulle ain.
 
Kaikki liikkuva saattaa olla kohtalon ivaa,
”me” liikkuvana tuota ei pidetä ivana.
 
Lehtien havina on, kuin iso kapina,
apeana lahoavana katson vapinaasi.
 
Kohtalon kolhimana jatkan tuota matkan verran.
Kyselen kahleeni avainta suota myöten turpeisen.
 
Hengitykseni käy raskaaksi, tuntien voimani katoavan.
Tuskani tuo kuolettavaksi, kynsien rappeumani tarttuvan.
 
Menen yhä syvemmälle pimeään,
suostuen Pahan hyväksymälle puolelle.
 
Nyt tunnen lähtöni tulleen, mitään enää en voi,
mutta onnen lämpö kuulleen, tuleen menee ei vain soi.
 
Mitä jää jälkeeni enää, menneisyyden murheet,
nykyisyyden nurjat vai tulevan tuomiot?
 
Vai jääkö jälkeeni sitten: menneisyyteni menestykset,
nykyisyyteni nerot naurut vai tulevaisuuteni toivot?
 
Mitä minä teen sul,
sitä sinä teet mul.
 
Tähän päättyy tarinamme täällä lakkaispuun alla,
Maahan syntyy värimme päällä kukkaiskedon yllä.
 
Runo: Tatjuska

LOKAKUUN LEUDOT LEMMET.

tatjuska, 02.10.2009 13:36

LOKAKUUN LEUDOT LEMMET. 

On Lokakuu, katson ulos ikkunasta.
Näen ulapan, joka valmistautuu talveen.
 
Lokakuun leudot lemmen tuulet tuo sanomaa.
Sinun on etsittävä rakkaimmallesi lämpimin voima.
 
Tuo voima on rakkaus, joka pitää meidät lämpimänä,
talven tuikuissa ja myrskyissä myllertävissä.
 
Kulkiessani kanssani rakkain, toivon löytävämme etsimämme.
Sillä koti rakkauden kullan kallis on!
 
Rakkauden koti täytyy rakentaa kestävälle suhteelle, johon
kuuluu rehellisyys ja tasa-arvo.
 
Ilman näitä kahta asiaa ei rakkauden kotia synny, vaan
se sortuu alleen haudaten kaiken.
 
Lokakuun leudot lemmen tuulet tuo joka vuosi, ennen talvea
sanoman, että rakkauden täytyy kestää vuodesta toiseen.
 
Lokakuussa luodaan taidetta, sillä rakastavaisten kirjo,
loistaa, valkoisen ohuen pitsiharson alla odottaen jotain?
 
Vaikka kesä on jäänyt taakse, niin se kuuluu joka vuotiseen kiertoon.
Joskus tuntuu, että kaikki kuolee talvella, mutta ei se niin ole.
 
Vaan syvä valkean hohtoinen uni, joka saa meidät mukaan siihen.
Ilman unta emme jaksaisi ja se näyttää meille ohjeet seuraavaan heräämiseen.
 
Kaikki eivät kuitenkaan nuku syvää valkeaa unta, vaan he istuskelevat miettien,
menneisyyttään, nykyhetkeään ja tulevaisuuttaan yhdessä tai yksin.
 
Lokakuun leutojen lemmen tuulten rikkaus ja rohkeus kertoo kestävästä kehityksestä. 

Runo: Tatjuska!

Sydämen ääni

tatjuska, 13.09.2009 13:47

Sydämen ääni.
 
 
Kuljen hiljaa Onnen siltaa,
kuulen samalla sydämeni äänen.
 
Miettien mistä ääni tulee?
Tuo ääni kertoo kaiken tärkeän.
 
Ilman sydämeni ääntä en tietäisi sinusta mitään.
Saan joskus tilaisuuteni katsoa sydämeeni.
 
Sieltä näen menneen, nykyisyyden ja tulevaisuuden.
Joskus kuitenkin sydän ei jaksa kertoa kaikkea.
 
Silloin on paras ottaa hieman lepoa ja varoa pistävää
piikki köynnöstä, joka voi tehdä polttavan reiän sydämeeni.
 
Jos näin käy en saata nähdä sinua enää rakkain.
Mutta sielun vahva voima ei anna periksi koskaan onneksi.
 
Sydämen ääni on, kuin musiikki kappale, joka soi meidän iloksemme.
Pitämällä huolta sydämen äänestä, saamme kuulla sitä vielä pitkään.
 
Jokainen joka uskoo rakkauteen, omistaa myös sydämen äänen.
Taas ne jotka eivät usko rakkauteen, ei ole sydämen ääntä ollenkaan.
 
Runo: Tatjuska

Syksyinen unelma

tatjuska, 13.09.2009 11:51

SYKSYINEN UNELMA.

Purppura pilvet lipuvat ohitseni,

sateen ropina saa minut pysähtymään.

Etsin tietä kohti sinun sydäntäsi.

En luovu etsimästä sitä koskaan!

Käteesi tartun kiinni ja katson sydämeesi,

tietäen, että olet ainut asia Maailmassani.

Suussa sulava suklaa on, kuin Syksyinen unelma.

Yhdessä koimme joka päivä purppura pilvien tulon.

Aikaa ei voi pysäyttää, mutta sodan voi.

Syksyinen unelma tuo Rakkauden sanoman.

Istumme yhdessä iltaa, katsoen Auringon laskua,

haaveilemme Syksyisestä unelmasta.

Rakkautemme on, kuin vene joka vei meitä eteenpäin.

Varomme joutumasta kuoleman harmaisiin kivikkoihin

Syksyn taipuessa kohti Talvea, emme anna jäätyä unelmaamme,

vaan kohtaamme herättyämme Kevään lämmön.

Kevään vaihtuessa Kesän suveen, muistamme Syksyn unelman.

Loppu Kesän tuuli keinuttaa meidät uneen, josta alkaa Syksyinen unelma.

En tiedä toista unelmaa, joka vetäisi vertoja, mutta sinä olet vielä enemmän!

Taas Syksyinen unelma kertoi joka vuotisen tarinansa meille.

Syksyisillä unelmillamme peittäisimme kokonaisen valtameren!

Jossa olisi tyyntä ja myrskyä.

Välillä tuntuu etten halua herätä Syksyisestä unelmastani koskaan!

vaan jatkaa sen mukana Maailman ääriin, sinun kanssasi rakkain.

Runo: Tatjuska

Syksyn sienet Räp-2009!

tatjuska, 19.08.2009 12:13

Syksyn sienet Räp-2009!

Muksun mielet OPS...OPS!

Saamme syödä siis sieniä,

lupaamme ettemme huido taas pieniä!

Tästähän tuli uus Syysbiisit,

mistähän suli taas veet?

Syksyn sienet Räp-2009!

plaksin vievät HOP-2010!

Kähee meininki siis,

lahoo lakanakin viis.

Ota mukaan Syksyn sienet Räp-2009!

Kota kasaan muksujen kans!

Syksyn sienet Räp-2009! vai

Kesän marjat Hip-2010??

Runo: Tatjuska

SYKSYISEN SATEEN ROPINA

tatjuska, 19.08.2009 12:14

SYKSYISEN SATEEN ROPINA

Taas katson ikkunaan,

siellä nään sateen pisarat.

Syksy saapui nopeasti,

Kesä muuttui koleaksi.

Haaveillen Kesän laineista,

laineillen Syksyn tyrskyillä!

Syksyisen sateen ropina,

mieluisen katseen kutina.

Syksy saa lehdet leijailemaan,

Kesä saa kasvamaan kukat kauniit.

Ei Syksyn sumu harmaa tuo kylmää,

vaan jaksamista odottaa Kesän kirkasta lauhaa.

Syksy sirpaleinen saapuu,

Kesän kauniin jälkeen aina!

Runo: Tatjuska