_pami_, 10.04.2009 13:36

1.          Luku: Rasittava riita

 
Puhelin soi suuressa omakotitalossa New Yorkissa.
- Anna, mee sä jooko vastaamaan! kuului äidin huuto kylpyhuoneesta.
-No joo joo, Anna mutisi ja juoksi portaat alas yläkerrassa sijaitsevasta huoneestaan alakerran eteisen puhelimen luo.
-Anna Hailstone puhelimessa. Oho, siis... Hello, I'm Anna Hailstone, Anna vastasi kömpelösti.
Hän nimittäin oli jälleen kerran unohtanut, ettei enää asunutkaan koti-Suomessa vaan New Yorkissa. Hän oli vain 1,5 viikkoa sitten muuttanut Suomesta New Yorkiin äitinsä, isänsä ja rasittavan pikkuveljensä kanssa. James-isä olikin amerikkalainen, vaikka osasikin Suomea hyvin. Hän oli nimittäin asunut jo 15 vuotta Suomessa, mutta nyt olivat asiat toisin. Juuri Annan isän pyynnöstä he olivatkin muuttaneet, sillä hän halusi kovasti palata takaisin rakkaaseen kotimaahansa. Vaikka Anna oli sitä kuinka vastustanut, oli isä saanut tahtonsa läpi, sillä äidinkin mielestä oli ollut hyvä idea muuttaa New Yorkiin. Annan äiti Sara, tätä nykyä Sarah, sillä hän oli muuttanut nimensäkin kotipaikkaansa sopivaksi,  oli nimittäin kiireinen bisnesnainen, jolle kelpasi mitä mainioimmin asua New Yorkissa, kiireisessä suurkaupungissa. Annan isäkin oli kiireinen töissään, mutta leppoisa kotioloissa. Rasittava pikkuveli Raymond, kotoisammin Ray,  taas oli vain 8-vuotias ärsyttävä pikkupoika, joka yritti aina saada isosiskonsa raivostumaan.
 
Nyt oli koko kesäloma pilalla, kun Anna ei enää syksyllä näkisikään tuttuja koulukavereitaan, vaan joutuisi uuteen kouluun jenkkilapsien keskelle. Nyt tosin oli vasta heinäkuun 7. päivä, mutta kesälomakin tulisi olemaan tätä mittaa tylsä. Eihän hänellä ollut täällä edes mitään tekemistä, saati sitten kavereita. Näitä kaikkia aisioita Anna oli vastattuaan jäänyt miettimään, ja nyt ääni puhelimessa kuulosti jo aika ärtyneeltä.
- Hey! Answer! Pyysi, tai pitemminkin huusi, Annaa vastaamaan ääni puhelimen toisessa päässä.
Silloin Anna havahtui ja änkytti puhelimeen:
- Oho, anteeks... ei ku siis... Oh, I'm sorry.
Anna irrotti luurin korvaltaan, peitti sen kädellään ja huusi äidilleen yläkerran kylpyhuoneeseen:
- Äiti, tuu nyt jo tänne!! Eiks se kylpeminen ala jo riittää?! Tääl puhelimessa on joku englantii puhuva tyyppi enkä mä jaksa puhuu sen kaa ku kaikki menee vaa ihan pielee!!
Hetken päästä Sarah-äiti kipitti jo portaita alas vaaleanpunaisessa kylpytakissaan.
- No mitä nyt taas? äiti huokaisi.
Hän otti puhelimen Annalta ja sanoi aivan eri äänensävyllä puhelimeen.
-Hello, I'm Sarah Hailstone. Oh, it's you Mr. Seahorse! Well, I'm sorry... That was my daughter Anna. Yes, she isn't very good in English... äiti pälpätti puhelimeen.
 
Anna päätti poistua paikalta ja käydä katsastamassa, mitä jääkaapin uumenista löytyy. Ja kyllä hän löysikin sieltä jogurttipurkin, joten päätti syödä sen. Hänellä oli nimittäin karmiva nälkä, sillä aamupalaa hän ei ollut syönyt vielä ollenkaan eikä jääkaapissa muuta ollutkaan.
- Täytyy sitten tyytyä yhteen joguttipurkilliseen tältä erää. Ja pyytää äitiä käymään kaupassa, Anna mietti.
Juuri kun Anna oli lusikoinut jogurtin loppuun, ilmestyi äiti keittiöön.
- No, huomenta kulta, äiti leperteli ja pörrötti ohi kulkiessaan Annan hiuksia.
"Miten se ei voi älytä! Mä oon sanonut sille NIIN monesti, että mä vihaan tota sen ärsyttävää tapaa, mut se ei vaan näytä sitä ymmärtävän. No, ihan kuin se mitään muutakaan mun asioista ymmärtäisi", Anna kirosi äitiä mielessään.
 
Anna vei jogurttikipon roskiin ja kysäisi synkkänä vieressään jotain ihme laihdutusaamiaista valmistavalta äidiltään:
- Oliko se taas se sun niin tärkeä pomo? Silloin Anna muisti, että äiti puhutteli aina pomoansa sivistyneesti tämän sukunimellään Mr. Seahorseksi. Ja tuo seahorse-sanahan sattumoisin oli suoraan suomeksi käännettynä merihevonen. Niinpä Anna korjasi juuri sillä äitiä ärsyttävällä, tekosivistyneellä äänellä:
- Anteeksi hirveästi tämä töykeyteni. Tarkoitan tietysti, että oliko puhelimessa arvon herra Merihevonen?
- Anna! Kyllä sä tiedät, että mä vihaan tollasta puhetta! Ja joo, oli siellä puhelimessa se mun pomo, jos se sua niin hirveesti kiinnostaa! äiti kivahti.
- No jos se pomo kerran niin arvokas on, niin sen ei varmaan tarvii tietää meiän perheen huonouksista, esimerkiks mun vioista! Anna suutahti. Äiti ihmetteli vihaisesti:
- Kuinka niin?! Mä en kuule mistään sun vioista pomolleni puhunut!! Mitä sä nyt höpötät?!
 
Anna ei voinut käsittää, miten äiti oli niin hölmö. Eikö se nyt älynnyt, että ei ole maailman ratkiriemukkainta, kun äiti selittää jollekin pomollensa, kuinka huono Anna on englannissa. Ja sitä paitsi kyllä Anna englantia osasi, vielä varsin hyvinkin, äidin oli vain pakko saada alun hämmennyksille jokin selitys. Oikeastihan Anna vain oli unohtanut, ettei ole enää Suomessa ja jäänyt miettimään asioita, vaikka linja oli auki.
 
Anna lähti keittiöstä jättäen äidin pohtimaan, mitä oli tehnyt tällä kertaa väärin. Anna pinkoi ulos talosta, nappasi pihalta polkupyöränsä ja lähti ajamaan kohti tuntematonta. Hän ajatteli käydä pienellä lenkillä, ehkä se vähän rauhoittaisi. Pihalla James-isä pesi perheen autoa nro 1 (heillä oli siis 2 autoa) Rayn kanssa. Kun Anna polkaisi jo pyörän vauhtiin, älysi James-isä huutaa: "Anna hei! Minne sinä olet menossa? Mikä on hä... No, odota nyt vähän!" Mutta Anna kurvasi jo kovaa vauhtia ihmisjoukon sekaan New Yorkin vilinään.

//Juu, sori nyt vaan kun tää on näin pitkä. No, toivottavasti kuitenkin jaksoitte lukea ja tykkäsitte! Ja kaikenlaisia kommentteja tänne päin, mielellään perusteltuina!!

Terveisin, _pami_