Oliko ennen
paremmin, kun Espoon korkein paikka ei ollut Ämmässuon
kaatopaikka? Vai olemmeko kulkemassa kohti aikoja, jolloin törsäämistä
pidetään moukkamaisena? Onko sillä mitään
väliä, kun Venäjältä paahtaa ehtaa tavaraa
yli rajan? Ja kuluttajalla on oikeus, jopa velvollisuus, kuluttaa?
Kirsi Tuominen
on Marttaliiton erikoisneuvoja, puutarhaopettaja ja pääkaupunkiseudun
kierrätyskeskuksen hallituksen jäsen. Hänen mukaansa
kompostointi on laiskan miehen ympäristönsuojelua.
Ympäristöneuvos
Sauli Rouhinen ympäristöministeriöstä on Suomen
kestävän kehityksen strategikko, joka puhuu materiaalin
ripulitaloudesta. Materiaalien käyttöikä pitäisi
saada pidemmäksi, sillä myös kierrätysjärjestelmä
kuormittaa luontoa.
SUO suhteellistaa
ajan kulumisen. SUOn suossa on Suomen syvin arkisto, jossa on
turvetta jopa yli 10 metriä. Antiikin ajoista suo on kasvanut
vain miehenmitan turvetta. Sadassa vuodessa sitä kertyy lisää
7 senttiä!
Jatkossa suolla
puhutaan ajoista muutama sentti turvetta sitten, silloin kun meissä
oli matoja ja meistä jäi oikeita valokuvia, miehet olivat
miehiä eivätkä kokanneet. Kun ei ollut ostosparatiiseja,
vain suurostoloita, kun eläimet saivat olla eläimiä
ja opettajatkin olivat ihmisiksi. Silloin osattiin nukkua ja meillä
oli vain telkkarit eikä mitään harrypottereita.
Onko kyse
vain nostalgiasta, joka kaunistaa ja antaa unohtaa tosiasiat vai
olemmeko loitonneet olennaisesta ja hukanneet jotain arvokasta
tulevaisuutta kohti rymistäessämme?
Suolla keskustelevat
Nina Stenros ja ihmiset, joilla on kanttia riisua roolinsa ja
painua suolle
Lavastetta, inserttejä, house bandiä
ja komennuksesta taputtavaa yleisöä ei SUOlla ole. Vain
luojan luoma odottava suo.
|