Eläin
on ihmisen paras ystävä, joskus lähes ihminen.
Toisaalta se - tai hän - on myös herkkuruokien raaka-aine.
Ennen Eemelin possuressu ensin syötettiin ja sitten se syötiin.
Nyt osa eläimistä tuhkataan ja haudataan, osa on silkkaa
biomassaa.
Läänineläinlääkäri
Tapani Parviainen sanoo, että kun ihminen ottaa eläimen
lemmikikseen tai tuotantoeläimeksi, hänen on taattava
sille hyvä elämä ja myös hyvä kuolema.
Eläintä on kohdeltava lajinsa mukaisena eläimenä
eikä sitä saa lelliä pilalle. Esimerkiksi ylisyötettyjen
koirien lihavuus on paha sairauksien syy.
Juha Flinkman
on Merentutkimuslaitoksen meribiologi, sukeltaja ja metsästäjä.
Hänestä on parempi syödä eläimen elämää
vapaassa luonnossa elänyttä, metsästäjän
saaliiksi joutunutta riistaa kuin kuoleman ja veren hajussa, kauhun
ympäristössä, teurastettua tuotantoeläintä
Riitta Väisänen
on suuri eläinystävä, joka kasvattaa hevosia. Hänelle
hevosten pito on elämäntapa, johon raviurheilu tuo oman
lisänsä. Hevosella on hänelle kuitenkin enemmän
tunne- kuin kilpailuarvoa.
Kuten SUOn
muissakin aiheissa, tässäkin on pohjimmiltaan kyse ihmisen
ja luonnon välisen suhteen katkeamisesta. Kuinka monta senttiä
turvetta on tongittava, jotta löydämme sen jälleen?
Vai onko kyse vain nostalgiasta, joka kultaa menneisyyden?
SUO suhteellistaa
ajan kulumisen. SUOn suossa on Suomen syvin arkisto, jossa on
turvetta jopa yli 10 metriä. Antiikin ajoista suo on kasvanut
vain miehenmitan turvetta. Sadassa vuodessa sitä kertyy lisää
7 senttiä!
Jatkossa suolla
puhutaan ajoista muutama sentti turvetta sitten, silloin kun ei
ollut ostosparatiiseja ja opettajatkin olivat parempia. Silloin
osattiin nukkua ja meillä oli vain telkkarit eikä mitään
harrypottereita.
Suolla keskustelevat
Nina Stenros ja ihmiset, joilla on kanttia riisua roolinsa ja
painua suolle
Lavastetta, inserttejä, house bandiä
ja komennuksesta taputtavaa yleisöä ei SUOlla ole. Vain
luojan luoma odottava suo.
|