SUO suhteellistaa
ajan kulumisen. SUOn suossa on Suomen syvin arkisto, jossa on
turvetta jopa yli 10 metriä. Antiikin ajoista suo on kasvanut
vain miehenmitan turvetta. Sadassa vuodessa sitä kertyy lisää
7 senttiä! Ja vain muutaman sentin syvyydessä ovat ne
ajat, jolloin kuluttaminen oli pienen yläluokan yksinoikeus.
Tämän
päivän urbaanit ihmiset retkeilevät mieluiten ostoskeskuksessa.
Sinne matkataan perhekunnittain, ystävien kanssa tai äiti-vauva-porukoissa.
Joskus mukaan tarttuu enemmän, joskus vähemmän
ostoksia.
Annina Avoranta-Salminen
on himoshoppaaja, joka on tutkinut muita kaltaisiaan. Hänestä
shoppailu on harrastus siinä kuin muutkin, rahaa voi käyttää
ostamiseen tai vaikka laskuvarjohyppelyyn.
Kaupunkisosiologi
Pasi Mäenpää sanoo, että me olemme kyltymättömiä,
emme koskaan saa tarpeeksemme kuluttamisesta. Nykyihmisen tarpeet
ovat niin suuret, että kuluttaminen on tehtävä
tehokkaaksi. Nopeimmin se sujuu kauppakeskuksessa, jossa saman
katon alta saa kaiken mahdollisen ja mahdottoman.
Kirjailija
Leena Lehtolainen tunnustautuu huonoksi naiseksi, kun hän
ei nauti vaatteiden hypistelystä, vaan ahdistuu ostoskeskusten
informaatiotulvasta ja painuu mieluummin suolle.
Jatkossa SUOlla
kysytään, oliko ennen paremmin, kun opettajat olivat
ihmisiä. Silloin osattiin nukkua ja meillä oli vain
telkkarit eikä mitään harrypottereita.
Onko kyse
vain nostalgiasta, joka kaunistaa ja antaa unohtaa tosiasiat vai
olemmeko loitonneet olennaisesta ja hukanneet jotain arvokasta
tulevaisuutta kohti rymistäessämme?
Suolla keskustelevat
Nina Stenros ja ihmiset, joilla on kanttia riisua roolinsa ja
painua suolle
Lavastetta, inserttejä, house bandiä
ja komennuksesta taputtavaa yleisöä ei SUOlla ole. Vain
luojan luoma odottava suo.
|