YLE YLE TV1 Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Palaute
 
Suuret suomalaiset
Finalistit
100 Suurinta suomalaista
Tulosseuranta
Tiedotteet
Kampanjakalenteri
In english
Etusivu
Keskustele
Lähetä e-kortti
Palaute
Finalistit
Ehdokkaat

A  B  C  E  F  G  H  J 
K  L  M  N  O  P  R  S 
T  V  W  Y  Kaikki

Oma Ehdokas

Alvar Aalto
Aino Ackté
Mikael Agricola
Antti Ahlström
Santeri Alkio
Sari Baldauf
Minna Canth
Anders Chydenius
Uno Cygnaeus
Albert Edelfelt
Adolf Ehrnrooth
Eero Erkko
Ella Eronen
K.-A. Fagerholm
Karl Fazer
Kaj Franck
Johan Gadolin
Akseli Gallen-Kallela
Maiju Gebhard
Lucina Hagman
Veikko Hakulinen
Tarja Halonen
Heidi Hautala
Reino Helismaa
Mika Häkkinen
Sirkka Hämäläinen
Tove Jansson
Katri Helena Kalaoja
Yrjö Kallinen
Aurora Karamzin
Aki Kaurismäki
Urho Kekkonen
Laila Kinnunen
Marja-Liisa Kirvesniemi
Aleksis Kivi
Mauno Koivisto
Rudolf Koivu
Hannes Kolehmainen
Alfred Kordelin
Armi Kuusela
Hertta Kuusinen
Toivo Kärki
Lars Levi Laestadius
Edvin Laine
Lalli
Eino Leino
Juice Leskinen
Pentti Linkola
Väinö Linna
Fanni Luukkonen
Elias Lönnrot
C.G.E. Mannerheim
Karita Mattila
A.E. Nordenskiöld
Paavo Nurmi
Matti Nykänen
Jorma Ollila
J.K. Paasikivi
Erno Paasilinna
Olavi Paavolainen
Tauno Palo
Leena Palotie
Larin Paraske
Pertti Pasanen
Siiri Rantanen
Armi Ratia
Tapio Rautavaara
Elisabeth Rehn
J.L. Runeberg
Paavo Ruotsalainen
Kaija Saariaho
Pentti Saarikoski
Sylvi Saimo
Esa-Pekka Salonen
Eugen Schauman
Helene Schjerfbeck
Jean Sibelius
F.E. Sillanpää
Miina Sillanpää
Helvi Sipilä
J.V. Snellman
K.J. Ståhlberg
P.E. Svinhufvud
Edith Södergran
Väinö Tanner
Zachris (Sakari) Topelius
Linus Torvalds
Jouko Turkka
Alli Vaittinen-Kuikka
Nils-Aslak Valkeapää
Ville Valo
Lasse Virén
A.I. Virtanen
Vilho Väisälä
Mika Waltari
Tapio Wirkkala
Georg Henrik von Wright
Hella Wuolijoki
Arvo Ylppö
Ehdokas Ehdokas

J.L. Runeberg
1804 - 1877
Kansallisrunoilija, Maamme-laulun riimittelijä
Ehdokas numero 70

Ehdokas 70

J.L. RUNEBERG

Runoilija J. L. Runeberg loi ihannekuvan Suomen kansasta ja luonnosta sekä antoi Vänrikki Stoolin tarinoissa Suomelle moraalisen identiteetin, olemassaolon oikeutuksen. Runebergiä pidettiin myös aikansa ylivertaisena runoilijana kaikissa Skandinavian maissa, missä hän esteettisesti uudisti taiderunon.

Kansallisrunoudellaan Runeberg korotti yhdessä Elias Lönnrotin kanssa vastamuodostetun Suomen suuriruhtinaskunnan kulttuurikansojen joukkoon. Runebergin ideologia liittyi uushumanismin kreikkalaisihannointiin, poliittisesti se myötäili keisari Nikolai I:n ajan konservatiivista linjaa.

Runeberg ehti tehdä myös merkittävän opetusuran muun muassa Helsingin yliopistossa kaunopuheisuuden dosenttina, Helsingin yksityislyseon opettajana ja lopulta Porvoon lukiossa, kreikkalaisen kirjallisuuden lehtorina sekä koulun rehtorina. Aktiivivuosinaan Runeberg osallistui Tengströmien Lauantaiseuraan, toimitti Helsingfors Morgonbladia ja perusti Borgå Tidning -lehden. Runeberg oli myös merkittävä virsirunoilija.

Vaikka Runeberg sai isänmaatunteen luojana suuren merkityksen jo eläessään, hänen mainettaan kansallisena suurmiehenä viljeltiin myös 1899 alkaneen poliittisen kuohuntavaiheen aikana. Vänrikki Stoolin tarinoita jaettiin ilmaiseksi tai halpoina painoksina sekä silloin että talvisodan aikana. Kaikki Runebergin teokset käännettiin suomeksi jo 1840-luvulta alkaen. ”Suomen Puskiniksi” kutsuttu Runeberg tuli 1830-luvulta alkaen tunnetuksi Venäjällä. Ruotsissa hänet on aina luettu ruotsinkielisen kirjallisuuden eturiviin.

Syntyi 5.2.1804 Pietarsaaressa
Kuoli 6.5.1877 Porvoossa


Lähteet:
Matti Klinge, Kansallisbiografia, SKS
Johan Wrede, Kansallisgalleria, WSOY

Kuva: Suomen Kuvapalvelu

YLE ©2004