YLE YLE TV1 Uutiset Urheilu Ohjelmaopas Palaute
 
Suuret suomalaiset
Finalistit
100 Suurinta suomalaista
Tulosseuranta
Tiedotteet
Kampanjakalenteri
In english
Etusivu
Keskustele
Lähetä e-kortti
Palaute
Finalistit
Ehdokkaat

A  B  C  E  F  G  H  J 
K  L  M  N  O  P  R  S 
T  V  W  Y  Kaikki

Oma Ehdokas

Alvar Aalto
Aino Ackté
Mikael Agricola
Antti Ahlström
Santeri Alkio
Sari Baldauf
Minna Canth
Anders Chydenius
Uno Cygnaeus
Albert Edelfelt
Adolf Ehrnrooth
Eero Erkko
Ella Eronen
K.-A. Fagerholm
Karl Fazer
Kaj Franck
Johan Gadolin
Akseli Gallen-Kallela
Maiju Gebhard
Lucina Hagman
Veikko Hakulinen
Tarja Halonen
Heidi Hautala
Reino Helismaa
Mika Häkkinen
Sirkka Hämäläinen
Tove Jansson
Katri Helena Kalaoja
Yrjö Kallinen
Aurora Karamzin
Aki Kaurismäki
Urho Kekkonen
Laila Kinnunen
Marja-Liisa Kirvesniemi
Aleksis Kivi
Mauno Koivisto
Rudolf Koivu
Hannes Kolehmainen
Alfred Kordelin
Armi Kuusela
Hertta Kuusinen
Toivo Kärki
Lars Levi Laestadius
Edvin Laine
Lalli
Eino Leino
Juice Leskinen
Pentti Linkola
Väinö Linna
Fanni Luukkonen
Elias Lönnrot
C.G.E. Mannerheim
Karita Mattila
A.E. Nordenskiöld
Paavo Nurmi
Matti Nykänen
Jorma Ollila
J.K. Paasikivi
Erno Paasilinna
Olavi Paavolainen
Tauno Palo
Leena Palotie
Larin Paraske
Pertti Pasanen
Siiri Rantanen
Armi Ratia
Tapio Rautavaara
Elisabeth Rehn
J.L. Runeberg
Paavo Ruotsalainen
Kaija Saariaho
Pentti Saarikoski
Sylvi Saimo
Esa-Pekka Salonen
Eugen Schauman
Helene Schjerfbeck
Jean Sibelius
F.E. Sillanpää
Miina Sillanpää
Helvi Sipilä
J.V. Snellman
K.J. Ståhlberg
P.E. Svinhufvud
Edith Södergran
Väinö Tanner
Zachris (Sakari) Topelius
Linus Torvalds
Jouko Turkka
Alli Vaittinen-Kuikka
Nils-Aslak Valkeapää
Ville Valo
Lasse Virén
A.I. Virtanen
Vilho Väisälä
Mika Waltari
Tapio Wirkkala
Georg Henrik von Wright
Hella Wuolijoki
Arvo Ylppö
Ehdokas Ehdokas

Hertta Kuusinen
1904 - 1974
Aikansa lasikattoja rikkonut kommunistipoliitikko
Ehdokas numero 42

Ehdokas 42

HERTTA KUUSINEN

Kommunistien keulakuva Hertta Kuusinen pääsi lähemmäs poliittista huippua kuin kukaan suomalainen nainen ennen häntä. Otto Ville Kuusisen terävä ja sanavalmis tytär oli vasemmiston johtavia hahmoja yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Vuoden 1918 sota teki neljätoistavuotiaasta Kuusisesta poliittisesti tietoisen punaisen. Aikuistuttuaan hän valitsi isänsä tavoin Neuvostoliiton kotimaakseen, venäjän kotikielekseen ja kommunismin uudeksi ideologiakseen. Kuusinen tuli Suomeen tekemään vallankumousta 1934, mutta päätyi istumaan lähes kymmenen vuotta vankilassa tai turvasäilössä.

Kuusisesta ja hänen aatetoveristaan Yrjö Leinosta tuli 1940-luvulla vaikutusvaltainen aviopari, joka luopui kumouksellisesta toiminnasta ja käänsi puolueen maltilliselle linjalle. Heidän tavoitteenaan oli päästä hallitukseen ja sitten vähitellen kohti sosialismia.

Poliittisesta vankeudesta vapautunut Kuusinen nousi eduskuntaan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa 1946. Hän toimi lyhyen aikaa myös ministerinä. Eduskuntaryhmänsä suvereenina puheenjohtajana Kuusinen ajoi tarmokkaasti sosiaalisten ja sivistyksellisten uudistusten - samanpalkkaisuuden, työviikon lyhentämisen, äitiysloman sekä kansaneläke- ja lapsilisäuudistuksen - läpiviemistä.

Hertta Kuusinen säilytti luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon ja toimi sillanrakentajana moskovalaisen ja länsimaisen kommunismin välillä. Kuusinen oli värikäs vaikuttaja ja salaisen toiminnan ammattilainen, jolla oli paitsi sisä- ja ulkopoliittista osaamista myös herroihin tehoavaa naisellista pelisilmää.

Syntyi 14.2.1904 Luhangassa
Kuoli 18.3.1974 Moskovassa


Lähteet:
Kimmo Rentola, Kansallisgalleria, WSOY
Venla Sainio, Kansallisbiografia, SKS

Kuva: Suomen Kuvapalvelu

YLE ©2004