Kaksi kulttuuria erottaa Ullaa ja Arnonia vähiten Jos vuonna 1983 tammikuisena iltana ei olisi satanut rajusti Jerusalemissa, Arnon Hubara ei olisi ehkä jäänyt suomalaisen Ullan luokse yöksi. Ehkä Vantaalla ei olisi Hubaran perhettä, jossa kolme tytärtä Shirley, Sarah ja Eden ovat saaneet kahden kulttuurin rikkauden. Juutalaisuus elää perheessä tiettyinä perinteinä ja heprean kielen taitona. Suomalaisuus on kuitenkin niin vahvaa, että Arnon on täydellinen Lapin-hullu, joka viettää mieluiten lomat vaeltamalla pohjoisessa. Samaan aikaan Ulla saattaa matkustaa lapsien kanssa pariksi kuukaudeksi Israeliin omien ystäviensä luo. - Minä olen käynyt 17 kertaa Norjassa. Ulla ei kertaakaan, Arnon nauraa. Ulla täydentää erilaisuuden kuvausta sanomalla, että eihän heillä ole mitään yhteistä. Silti he kertovat olevansa todella onnellisia. Kumpikin antaa toiselle tilaa ja vapauden olla oma itsensä. - Ei tarvitse ajatella mitä muut ihmiset ajattelevat, eikä toista voi pakottaa mihinkään. Samaa on yritetty lapsille opettaa, Ulla sanoo. Arnon viihtyy taksinkuljettajana paljon tien päällä. Ulla työskentelee juutalaisessa vanhainkodissa ja rakastaa työn ulkopuolella kotona olemista. Arnon näkee heidän pitkän avioliittonsa näin: - Ulla alkaa siitä, mihin minä lopun. Shirley joutuu kohtaamaan vihaa Ulla ja Arnon tuntevat myös erilaisuuden paineet. Alun perin Arnonin israelilaiset sukulaiset eivät voineet käsittää ollenkaan, miten juutalainen voi mennä kristityn - heidän mielestään pakanan - kanssa naimisiin. Kun he muuttivat lopulta Suomeen Shirleyn syntymän aikoihin, Ullan hyvä mutta välittömästi entinen ystävä nimitti Arnonia mutakuonoksi. - Olen itse kohdannut ainoastaan viranomaissyrjintää. Hyvin harvoin kadun ihmisiltä kuulee mitään ikävää. Ne jotka haukkuvat ulkomaalaisia, haukkuvat suomalaisiakin. Syitä löytyy aina. Sen sijaan Hubarat surevat kaikkea sitä vääryyttä, jota heidän esikoisensa Shirley on joutunut kohtaamaan jo ala-asteelta alkaen. Pahimmillaan poikajoukko oli hakannut pienen tytön laudanpätkillä. Nimittely ja uhkailu jatkuvat yhä viikoittain. - Koskaan kukaan ei auta. Olen soittanut poliisille viime aikoina, mutta en ole saanut mitään apua. Suomalaisena ihmisenä ajattelen, että auttakaa edes mua! Ei ole mitään paikkaa, mihin voisi mennä vaan tämän pitäisi olla oikeudenmukainen ja turvallinen paikka. Perhe käsittelee ongelmaa jatkuvasti yhdessä. Shirley itse toivoo, että ihmiset auttaisivat vaikeissa tilanteissa. - Ei siinä muuta tapahdu kuin joku sekopää aukoo päätään. Haluaisin sanoa ihmisille, että tulkaa väliin - olen tämmöinen pieni tyttö, enkä voi kuin juosta karkuun tai hajota siihen tilanteeseen. Ulla Hubara, 42 Rakastaa hiljaisuutta ja puutarhatöitä. Otti joskus Arnonin mustikkametsään - ei ota enää. Shirley Hubara, 20 Aikoo englannin opettajaksi, asuu Helsingin keskustassa. Läheiset välit kotiin. Sarah Hubara, 15 Shirleylle läheinen sisko. Menossa syksyllä ammattikouluun. Eden Hubara, 7 Hartaasti odotettu kuopus. Innokas menemään yökylään Shirleyn luokse. Arnon Hubara, 45 Inhohimoinen valokuvaaja. Rakastaa 70-luvun progemusiikkia ja tykkää muutenkin hälinästä.  TAKAISIN