EI MAATA ARMAAMPAA


Eletään helmikuuta 1944. Helka on koulunkäynnin ohella
lottien ilmavalvontatehtävissä ja Elina suorittaa valmistavaa
kurssia SPR:n pikkusisartehtäviin.

Isänsä kanssa korttelivalvojan tehtäviä hoitava Reino käy pyytämässä sijaisekseen Anteroa, koska hän on aikeissa mennä Toinin kanssa elokuviin. Antero lukee Reinolle huonon arvosanan saanutta ainettaan. Kirjoituksessa käsitellään viimeaikaisia poliittisia tapahtumia. Anteron mielestä sodasta olisi irrottauduttava, koska liittoutuneet ovat saavuttaneet merkittäviä voittoja. Saksa on häviämässä. Rauhanopposition äänet kuuluvat yhä selvemmin. "Asiat oikein, mutta johtopäätökset ovat vääriä", on opettaja ilmoittanut kantanaan.

Innokas "korttelivartiomies" Antero tarjoutuu tekemään ullakkokierroksen Reinon isän puolesta 26.2.1944. Pommitusten alkaessa Antero jää tuijottamaan kattoluukusta öisen taivaan valonäytelmää. Talon väki kerääntyy pommisuojaan. Yhtäkkiä jysähtää! Taloon on osunut pommi. Reinon isä löytää pahoin loukkaantuneen Anteron vaurioituneelta ullakolta.

Seuraavana päivänä Reino ja Kauko ovat raivaustöissä. Koulunkäynti on lopetettu ja tunnontuskissaan Reino päättää noudattaa rehtorin kehoitusta osallistua ilmapuolustuskoulutukseen. Muutkin ullakkokomppania nuoret ovat totisessa työssä ja toimessa. Silmänsä loukannut Antero on toipumassa samassa sairaalassa, missä Elina työskentelee pikkusisarena.

Ollin ja Helkan rintamakirjeistä selviää, miten kohtalokkaita hetkiä rintamalla elettiin kesällä 1944. Helka joutuu lääkintälottana kohtaamaan Kannaksen hyökkäyksen sekasortoiset tunnelmat. Ollilla on onneksi mieltä kohottavia uutisia Tali-Ihantalan taisteluista. Sota loppuu syyskuussa 1944. Rauhanteon päivänä Olli katoaa. Tämän raskaan viestin Toivoloille tuo Ollin kaveri Juhani.

Elina kuvaa päiväkirjaansa sodan jälkeisiä tunnelmia Toivoloilla. Välirauhan ehdot olivat ankarat. Suuria alueita menetetään ja karjalaiset joutuvat viimeiselle evakkomatkalleen. Saksalaiset piti karkottaa Lapista. Liittoutuneiden Valvontakomissio tulee pitämään maahan uutta järjestystä, mm. sotilaspoika- ja lotta-järjestöt lakkautetaan. Jouduttiin kamppailemaan asuntopulan ja puutteen kanssa. Eniten Toivoloilla surraan kuitenkin Ollin kohtaloa.

Ilon päivä on se, kun Antero vihdoin rupeaa näkemään vaurioituneella silmällään. Niinelän perheessä iloitaan muutenkin. Varsinkin turvasäilössä ollut eno on innoissaan maaliskuun eduskuntavaalien tuloksesta.

Toukokuun alussa Rautatientorilla tuhannet ihmiset tanssivat ja riemuitsevat. Hitler joukkoineen on kukistunut ja Euroopassa koittaa rauhan aika. Nuoret tapaavat sattumoisin Ollin rintamakaverin Juhanin, joka kaiken humun keskellä miettii, kuka muistaa sen, mitä hän on joutunut kokemaan niinä viitenä nuoruutensa vuotena, jotka hän vietti rintamalla. Hän kysyy, muistaako kukaan kiittää.