|
Timo Varpio on tehnyt käsikirjoituksia moniin tuttuihin tv-sarjoihin. Kiinnostusta
herättänyt kaksiosainen tv-elokuva Skene (2004) sekä Venla- ja Telvis-palkitut
tv-sarjat Kultakuume.com (2001) ja Isänmaan toivot (1998-2002) ovat Varpion
käsialaa.
Varpio on ollut kirjoittamassa myös Nelosen komediasarjoja Osasto 5 (2005) ja
Sairaskertomuksia (2004), MTV3:n komediasarjaa Me Stallarit (2004) ja TV1:n
Kotikatua (2001-2002).
Tekijän näkökulma
Aloin kirjoittaa Uudisraivaajaa keväällä 2002.
Suomessa ylpeillään tietoteknisellä osaamisella ja
teollisuuden kilpailukyvyllä, mutta samaan aikaan manataan
hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa ja talouden ylivaltaa.
Jälkimmäiset puheenvuorot kuitataan usein menneeseen
takertuvien, talouselämän mekanismeja ymmärtämättömien
ihmisten haihatteluksi. Tietenkin sikaria tuprutteleva
silinteripäinen patruuna, joka ajaa hyveelliset työläiset
ahdinkoon puoliksi ahneuttaan, puoliksi silkkaa
ilkeyttään, on menneen ajan kuvastoa, eikä auta
ymmärtämään globaalin markkinatalouden syyseuraussuhteita.
Mutta onko ainoa vaihtoehto
se toinen ääripää: markkinavoimien kohottaminen
ihmisestä riippumattomaksi luonnonvoimaksi, jota
vastaan poliitikoiden sen enempää kuin tavallisen
ihmisenkään on turha pullikoida, sillä eihän
luonnolle kukaan mitään voi.
Vaikka maailma muuttuisi monimutkaisemmaksi, moraaliset
kysymykset kuitenkin ovat ja pysyvät yksinkertaisina. Markkinoiden
rinnastaminen luonnonvoimiin on vain yritys häivyttää vastuu
loputtomien alihankintaketjujen ja ”teen vain työtäni, noudatan
vain käskyjä” -selitysten alle. Niiden takana on aina ihminen;
myyjänä, ostajana, päättäjänä, kuluttajana, ja hänellä omat
tarpeensa ja halunsa. Teoriassa kaikki kannattavat pehmeitä
arvoja, mutta käytäntö kertoo muuta. Se, että taloudellinen
menestyminen ja aineellinen hyvinvointi ovat nousseet niin
tärkeään asemaan, ei ole mikään vahinko. Niin on käynyt, koska
riittävän moni meistä on halunnut juuri sitä.
Halusin kertoa tarinan nykyajasta vanhanaikaisin keinoin.
Uudisraivaaja on kertomus pirstaleiksi hajonneesta maailmasta,
mutta vain yhden ihmisen kautta. En tiedä, tekikö ratkaisu
lopputuloksesta paremman, mutta kirjoittamisesta se teki ainakin
vaikeampaa. Ei b- tai c-juonia, joiden suojaan hypätä, jos
jännite alkaa horjua, ei tasa-arvoisia päähenkilöitä periaatteella
jokaiselle jotain. Yksi aihe, yksi päähenkilö, yksi tarina.
Kun tarina kirjoittaessa lähti Ramin mukana rytmittymään kolmeksi
eri vaiheeksi hänen elämässään, syntyi ajatus jakaa työ kolmelle
eri ohjaajalle.
|
