Ahon perheen Elli on kattanut ruokasalin pyöreän pöydän vitivalkoisella liinalla – parasta pellavaa.

Pinnatuoleille tullaan kohta istumaan moneksi tunniksi. Nyt on se erikoisen tärkeä, ikimuistettava juhlapäivä. Venny täyttää 80 vuotta ja hänen vanhimman Heikki-pojan vanhin tytär, lempinimeltään Ussa, täyttää 18 vuotta. Ihmeellinen sattuma, eikö vaan?

Syömme pieniä kolmionmuotoisia lohi- ja juustoleipiä. Isä avaa samppanjapullon ja täyttää korkeat ja kapeat lasit. Merkkipäivä on alkanut! Venny, hyvin elegantti pitsipuseroineen ja kaulakoruineen, hihittää lapsellisesti.

Ukki Brofeldt, isoisäni isä, oli suunnitellut ja nikkaroinut pöytäkaluston ja lahjoittanut sen häälahjaksi Vennylle ja Jussille.

Venny on kovin puhelias, ja hänellä on aina mielenkiintoista kerrottavaa – ja me kuuntelemme valppaasti.

Venny viihtyi pienessä Nummelan mökissään. Yleensä puheenaiheena oli RAUHA kun Luontolan vieraat tulivat häntä tapaamaan ja tauluja katsomaan. Venny oli todellinen pacifisti. Hän ei koskaan palannut takaisin Toskaan merimajaansa koska Hangon alue oli ollut sotimisen paikka.

Silloin kun Ahon ja Soldanin perhe vietti kesät Toskanniemellä – Venny teki minusta oman pienen "hantlankarinsa". Hän näytti muunmuassa miten vasaraa oli pidettävä kädessä. Piti lyödä tasaisesti ja rennosti. Kaikki mitä Venny opetti minulle pienenä on ollut hyödyksi koko elämäni aikana. Kiitos isoäiti!

Tulisit takaisin sieltä taivaan atelieristä ja istuisit sänkyni viereen ja kertoisit sadun kultakanasta joka muni kultaisia munia!

Kiitos isoäiti ja hyvää yötä – sinun Ussasi.

Valokuvaaja Claire Aho 
Tukholmassa tammikuussa 2003

Etusivulle...