Johan Vilhelm Snellman (1806-1881) oli Elias Lönnrotin ja J.L.Runebergin ohella yksi tärkeimpiä kansallisen herätyksen alullepanijoita. S:n filosofiset pääteokset ovat saksaksi kirjoitettu Persoonallisuuden idea (1841) ja ruotsiksi julkaistu Valtio-oppi (1842). Niiden perusteella häntä pidettiin jonkin aikaa Pohjoismaiden merkittävimpänä filosofina. Yliopistollisiin tai muihin valtiollisiin virkoihin häntä ei kuitenkaan radikaalien mielipiteittensä takia Suomessa hyväksytty ja muista maista tulleista tarjouksista hän kieltäytyi. Kun Venäjän valtaistuimelle nousi v.1855uudistusmielinen Aleksanteri II, kumoutui S:n "virkakielto". Jo seuraavana vuonna hänet valittiin Helsingin yliopiston filosofian professoriksi. Mutta S:lle avautui tie vieläkin vaikutusvaltaisempiin asemiin, kun hänestä v. 1863 tuli senaatin jäsen.

S:n filosofia rakentuu paljossa saksalaisen G.W.F. Hegelin ajattelun varaan. S:n, kuten useimpien muidenkin filosofien, mukaan järki oli se, minkä mukaan ihmisten tuli elää ja toimia. Kaikki järjenvastaiset lait, tavat ja muut yhteiskunnalliset laitokset olivat häviämään tuomittuja. Mutta mitä järki sitten oli, kuka määrää järjellisyyden mittapuut. Hegelin tavoin S. ei voinut hyväksyä tähän kysymykseen mitään sen tyylisiä vastauksia kuin esim. "järki on jokaisessa ihmisessä" - "järjen olemus on itsestään selvä jokaiselle järkevälle ihmiselle". Jossain on järkevänä pidetty asioita, joita jossain toisessa paikassa tai toisena aikana on pidetty täysin järjettöminä.

S:n mukaan järki tai moraalisesti oikea eivät olleet abstrakteja ja muuttumattomia käsitteitä. S:n mukaan ne olivat olemassa vain konkreettisissa hahmoissa: erilaisina kansakuntina, niissä vallitsevina arvoina ja normeina, tapoina, lakeina ja yhteiskunnallisina laitoksina. Tällaista kokonaisuutta S kutsui kansallishengeksi.

Mutta kansallishenki ei sinällään ollut S:lle vielä korkein arvo tai auktoriteetti. Kansallishenki oli hänestä korkein auktoriteetti vain silloin, kun se kehittyi eteenpäin, vain jos se oli tilassa, jossa se pyrki ylittämään omat rajoituksensa ja kumoamaan omat ahtaaksi osoittautuneet tapansa, lakinsa ja laitoksensa.

S:ää on arvosteltu joskus vääränlaisesta kollektivismista, yksilön uhraamisesta jollekin yleiselle tai yliyksilölliselle (esim. kansakunnalle). Perehtyminen S:n Persoonallisuuden idea -teoksen ensimmäisiin sivuihin riittää osoittamaan tämän käsityksen perin juurin vääräksi. Kenenkään yksilön persoonallisuutta ei saanut alistaa millekään "partikulaariselle" - kansallishenki oli todellinen kansallishenki vain siihen rajaan asti kun se teki mahdolliseksi jokaisen kansakunnan jäsenen "järjellisen vapauden" kehityksen.

Kaikki Snellmanin tärkeimmät teokset on saatavilla suomen kielellä. Antoisa johdanto Snellmanin ajatteluun on Reijo Wileniuksen teos Snellmanin linja.