Max Scheler oli Saksalaisen kielialueen arvostetuimpia filosofeja päättyneen vuosisadan alkupuolella, erityisesti 1920 -luvulla. Hitlerin valtaannousun jälkeen hänen keskeiset teoksensa joutuivat kirjarovioille tai kiellettyjen kirjojen luetteloihin.

S. kuului Edmund Husserlin läheisimpään oppilas- ja ystäväpiiriin, josta kasvoi eräs nykyajan merkittävin filosofinen suuntaus, fenomenologia. Fenomenologian peruspyrkimys on usein tiivistetty sanoihin "zu den Sachen selbst" - eli "(takaisin) asioihin itseensä". Tällainen tunnus on mielekäs vain, jos oletetaan, että me emme oikein suostu tajuamaan sitä, me todella näemme, kuulemme tai muutoin havaitsemme. Fenomenologi pyrkii tutkimaan sitä, mitä me oikeastaan näemme, kun sanomme näkevämme ihmisen - mikä tekee määrätystä havainnon sisällöstä nimenomaan ihmisen tai ihmistä koskevan havainnon.

Fenomenologien joukossa Scheler keskittyi ehkä kaikkein eniten pohtimaan arvon ongelmaa - mikä tekee joistakin asioista arvokkaita, millä perusteella jotakin arvofilosofiaa voitaisiin pitää vääränä jne. Tämän vuoksi S:stä tulikin eräs kuluneen vuosisadan merkittävimpiä eetikoita ja kulttuurifilosofeja.

Schelerin teoksia ei olla suomennettu. Perusteellisimmin häntä on suomeksi esitelty Timo Laineen kirjassa Feuerbach, Scheler, Plessner : tekstejä filosofisen antropologian historiasta.