Kirjoittaja kritiikki päivämäärä 4.8.09 - 18:26
Minä rakastan kuoromusiikkia. Parasta se on livenä. Kuoromusiikkia ei voi kuunnella vanhanaikaisesti monona. (Se ei kuulosta miltään.) No, ei kai sitä vanhanaikaisesti kukaan enää kuuntelekaan.
Mitä paremmat äänentoistolaitteet, sitä paremmalta kuorolaulu täyttää tilan, parhaiten se täyttää sen livenä.
On kuorolaulussa jotain mistä en erityisesti pidä, mutta suhtaudun ymmärtäväisesti. Uskallankohan sanoa... Liisarakas,,, uskallankohan sanoa. No, perskeles, - ne vanhojen akkojen kuorot. Kun se ääni on niin kuluneen osa-aikafalsetissa, että hirvittää. Enemmän niitä esiintyy tuolla kirkkopuolella.
En minä halua loukata, en todellakaan. On hyvä, että on vanhojen akkojen kuoroja. Se on sosiaalista. (Voi vitalis, pilaanko mä aina ihmis-suhteeni tyhmillä puheilla?) Mut, hei, mun on pakko sanoa. Enkä todellakaan ole sovinisti, mutta vanhojen ukkojen kuorossa tuo ikä ei niin kuulu,- eikä näykään jos ratiosta kuulee. Vanhojen akkojen kuoro erottuu radiossakin.
Mutta, kuoromusiikki on kaikessa merkityksissään monipuolista hillitystä ilmaisusta mahtipontisuuteen asti. Komeaa kuunneltavaa, ja- ehkä jopa vaikeustasoltaankin sieltä helpommasta päästä,,, noo' vaikeusaste on aina suhteellinen käsitys. Mutta kuitenkin kuoron laulajalta se välttämättä ei vaadi kuin hyvän musikaalisuuden.
Tarkein: Kuorolaulu ei ole porvarillisen yksityisyyshakuisuutta. Minulle kaikki, perkele, älä ota, se on mun. Kuorolaulu on vasemmistolaista yhteisöllisyyttä. Halua tehdä jotain komeeta yhdessä, porukalla.
Mitää,,- kuka huutaa??? Minäkö,,, jaa,,, - ettäkö politisoin kaikki,,,, jaa,,,ettäkö pilaan kaikki keskustelut... Voi anteeksi herra porvari siellä vastarannalla. en mie voi mittää vikurille luonnollein,,